Elokuvan tekeminen on pelkkää glamouria ja säihkettä - yeah right!

Creepings!

Aika avata mielipuolen päiväkirja ja tähän tarkoitukseen sopii mainiosti elokuinen kuvausviikonloppu, liittyen uuden elokuvamme "The CURSE of the WITCHES BLOOD" kuvauksiin... Kun kaikki menee pieleen, niin uskokaa pois - kaikki voi mennä vieläkin pahemmin pieleen! Jos olisin itsetuhoinen ihminen, niin olisin varmasti tähän mennessä maalannut työhuoneeni katon aivon kappaleilla, luunsirpaleilla ja koristellut koko komeuden vielä hauleilla - yhdellä ainoalla posauksella (jo moneen kertaan, mikäli se vain olisi mahdollista). No, vitsit sikseen, en ole itsetuhoinen, vaikka elokuvanteko varmasti onkin pahinta masokismia mitä ihminen voi itselleen tehdä. Jokainen meistä luo oman helvettinsä...

Kuvassa: Antti Räisälä, minä sekä Lennart Mad

7. elokuuta AnnoDemoni 2010 lähdimme kuvaamaan uuteen elokuvaamme (CotWB) kohtausta, jossa Mathew palaa sodasta kotiin. Aikataulut lähtivät kusemaan alusta lähtien ja huolella. Se ei ollut ongelmista suurin, sillä tiesimme jo etukäteen, että näin kävisi. Syy siihen oli, että paikalla ei olisi yhtään pääkuvaajaamme vaan joutuisimme kuvaamaan kohtaukset SpecialFX-neromme Antin kanssa (meidän kahden talentit löytyvät loppujen lopuksi muualta, kuin kuvaajana toimimisessa;). Uskomatonta kyllä, saimme alkupään kuvaukset purkkiin "vain" toista tuntia myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta ja lähdimme kohti pääkuvauslokaatiota (ja kuvattu materiaali on todella komeaa siitäkin huolimatta, että emme todellakaan ole kameramiehiä).

Mika Vattulainen esittää elokuvassa sodasta palaavaa Mathewia

Seuraavaksi siis kuvaamaan illan pääsettiä. Pääsimme viimein perille muutamien eksymisten jälkeen. Paikkaan, jonka olimme käyneet katsastamassa jo päivää aiemmin. Itse asiassa saimme viereisen tontin omistajalta luvan kuvata vieläkin komeammassa ympäristössä - LOISTAVAA!!! No, ei muuta kuin kamoja purkamaan ja laittamaan kuvauskalustoa toimintakuntoiseksi. Agrekaattia metsään siirtäessämme, kuului jalkojeni alta epämiellyttävä rusahdus, jota seurasi korvia huumaava surina... Jos kerron että olen ampiaisfoobikko, niin se riittänee toimimaan alustukseksi (Fobia = hallitsematon pelko). Kantapääni alla rikkoutuneesta maa-ampiaspesästä nousi ilmaan välittömästi satoja hurjistuneita ampiaisia, jotka hyökkäsivät välittömästi kuvausryhmämme kimppuun!!! Ilma sakeana ampiaisista pakenimme kuka minnekkin huutaen ja huitoen. Pistoja satoi joka suunnasta näiden viheliäisten hirviöiden toimesta. Yllättävää kyllä, en itse saanut ainuttakaan pistoa (joku sanoi, että juoksin kokooni nähden lujempaa, kuin kukaan olisi uskonut - vrt. wanhat piirretyt ääniefekteineen).

Surinan lakatessa ja ampiaisten rauhoittuttua, wanha sotaratsu, lähes 30 vuotias heponen saapui paikalle 5km ratsastuksen jälkeen (meillä ei ollut traileria) ja olimme valmiina alkamaan purkittamaan kohtausta (Siirettyäemme kuvauskaluston kauemmaksi ampiaisista). Hevosvanhus oli jo tässä vaiheessa väsynyt jä läkähdyksissä pitkästä kuvauspäivästä yli 30 asteen paahteesta eikä enää suostunutkaan (ymmärrettävästi) yhteistyöhön. Lisäksi sotaratsu parka satuttu itsensä ja hänet vietiin verta vuotavana paikattavaksi ja lepoon. Kuvaukset eivät voineet enää siltä osin jatkua, joten "vituiksi meni". Paikalle saapuneet näyttelijät, jotka olivat tulleet Kotkasta saakka Kirkkonummelle, jouduttiin lähettämään kotiin. He olivat odotelleet tuntikausia vuoroaan, päästäkseen näyttelemään - turhaan. Tällä kertaa kohtausta ei voitu purkittaa ja se jouduttiin kuvaamaan seuraavana viikonloppuna uudestaan - tällä kertaa kaukana alkuperäisestä lokaatiosta, sillä jostain syystä tuntui, että ensimmäisen paikan yllä leijui paha karma (ampiaisten lisäksi).

Päätimme siis purkaa kuvauskaluston, siirtää romut autoihin ja lähteä pois paikalta tappion kärsineenä. Luulisi että tässä oli ongelmia jo riittämiin, mutta ei! TV-Shopin tädin sanoin: "Eikä tässä vielä kaikki!" kruunasi koko homman. Ryhmämme uusin työkalu ja ylpeys, (1.000 euroa maksanut) KRAANA oli purettu ja siirretty odottamaan lastaamista Datsuniin. Erikoistehostemiehemme Antti ei tätä huomannnut, vaan käynnisti auton ja ajoi vahingossa kraanan yli. Kuului räjähdys auton eturenkaan puhjetessa ja suhinaa, kun ilma purkautui ulos tuhoutuneesta renkaasta. Renkaan alla olivat kraanan puoliskot pahasti solmuun vääntyneinä. Kun saimme ne sieltä viimein pois, niin totesimme tuhon tapahtuneen! Onneksi kraana saadaan näillä näkymin ehjättyä - Antin rengasta ei.

Kuva kertoo kaiken...

Vihamielisten ampiaisten ympäröimänä (kyllä, ne pirulaiset heräsivät uudestaan) Antti ja Mika sitten operoivat raskaan amerikanraudan renkaan tilalle vararenkaan Datsunin tunkilla. Tunkki on suunniteltu noin 2 kertaa kevemmän auton nostoon, mutta kyllä se silläkin ilmaan saatiin - pehmeästä maasta huolimatta. Lopulta saimme auton ajokuntoiseksi ja pääsimme pois tuosta kirotusta paikasta. Emme yksinkertaisesti voineet enää muuta kuin nauraa. Kun homma menee näin överiksi, niin kaikki menee sliloin jo hysterian puolelle...

Ps: Mitä tästä opimme - emme yhtään mitään. Elokuvan teko jatkuu entisellään ja uudella innolla (Lisää tähän "hulluus hymiö")!!!