FREEEDOOOOM!!!!

Sateisena ja koleana iltana joulukuun, kohtasin ma sielunsyöjän, korporaatio pirun, alla ammoin kuolleen koivupuun. Vihmoi luitani viima, sade selkääni piinas, hirvittävä kylmyys ruumistain riivas. Mut ei ollut sää siihen syy, miks tuntui, kuin sielussain, olis luikerrellut manalan musta kyy...

Äänel viekoittelevalla kuiski, mulle hän: "palaa mies polo takaisin paikkaan, missä tunnet sä tosi ystävän. Jo näyttänyt oot, että tahtoa on sulla, voit viimein takaisin avokonttoriin tulla. On office lämmin, ei köyhyys paina ja provikoiden  myötä, on viinilasis täynnä aina". Päätöksein horjui, särki sieluni arvet, muistaessain myynnin ehtymättömän runsaudensarvet. 

Ilmeensä muuttui ja hymyili hän, kuin olisi vuosien jälkeen tavannut rakkaan ystävän. "En ymmärtää saata, en käsittää voi, miks luopua tahtoisit siitä, mikä elämääsi vaurautta toi". Silloin näin silmissään viekkauden, saman sen, minkä pauloihin oli mies moni menettänyt elämänsä, vapauden! Kokosin voimain, ilmoille karjuin ja samalla soihtuuni kiinni mä tartuin: "Ei sanasi kääntää mun mieltäni voi, oon päätöksein tehnyt, nyt elämässäni  särökitarat soi", näillä sanoilla houkuttelunsa hänen ma torjuin, vaikka hetkeä aiemmin viel päätöksein horjui. Ilmeestä hänen, saatoin nähdä ma sen, kylmän rahankiillon, pohjattoman ahneuden. Ei vapauteen päästä, ei sieluain säästä, ei armoa anna, jollen itse kuoliniskua soihdulla kanna. 

Pian yltyi tuulet ja pauhasi meri, ties jumalat vanhat, pian vuotaisi veri. "Ei rikkauksil mammonal mies mitään se tee, jos orjuudes sielunsa riutuu, vanhenee!". soihtuni sytytin ja kohotin sen, kasvojaan liekillä valaisten. "kuolla toisen meist täytyy, mitään mahda ma en, on vapaudel hinta" huusin ja iskin soihdun riivaajani rintaan julmasti huutaen. Hän kirkuen syttyi ja ilmoille huusi, nyt piloille meni, puku perkele uusi! 

Pian aallot väistyi, taukosi aalto, makas rantakivillä karrelle palanut raato. Ma soihtuni laskin, sen aaltoihin heitin, tunsin harteiltain putoavan, tukahduttavan seitin. En orjaksi taivu, en käskyjä kestä, siispä tapa ainoa on, vapaana seistä! 

  

Olen tällä päivämäärällä, 30.12.2011 jättänyt taakseni korporaatiomaailman ja ottanut harppauksen kohti unelmaani elättää itseni ja perheeni kokopäiväisenä taiteilijana. Tavoitteenani on perustaa pääkaupunkiseudulle oma tatuointistudio, sekä yhdistetty Horror-Shop kivijalkamyymälä. Hetken päähänpisto tämä ei ole, vaan olen kaikessa ”hiljaisuudessa” varustautunut tähän koitokseen hankkimalla kaikki tarpeelliset myymäläkalusteet ja roippeet, mitä uskon tarvitsevani.  Nyt pitäisi vielä löytyä pikaisesti sopiva liiketila, mutta eiköhän sekin löydy, kun pitää silmät auki ja mielen positiivisena…

Edessä on uusi vuosi ja todella uudet kujeet. En usko tätä tietä helpoksi, mutta kun oikein yrittää, niin homma saattaa jopa toimia. Mikä tärkeintä – edessä on todellinen elämäntapamuutos. Odotan tulevalta vuodelta paljon töitä, taistelua olemassaolon oikeutuksesta, mutta myös rentoutta ja hyvää boogieta, mitä voi saavuttaa vain ja ainoastaan toteuttamalla itseään sataprosenttisesti.

Itsensä toteuttamiseen liittyy myös elokuvatuotannot ja niiden tekemistä ei ole tarkoitus jättää – päinvastoin, nyt on aika kiihdyttää vauhtia entuudestaan. Käytännössä tuotantojen budjetit tulevat putoamaan dramaattisesti (mikäli se on näillä budjeteilla edes mahdollista;), mutta se mikä rahassa hävitään, luovuudella korvataan. Blood Ceremony tulee ottamaan tällä saralla ihan uuden vaihteen käyttöönsä, kun niihin voi keskittyä kovemmalla painoarvolla. Seuraava ensi-ilta on jo aivan oven takana ja uutta käsikirjoitustakin rakennellaan. Siltikään ei tarvitse pelätä, että Blood Ceremonyn tuotannot ”kaupallistuisivat”. Tarkoituksena on säilyttää nyt ja jatkossa sama kumartelematon linja kuin aikaisemminkin (ja tienata leipä tatuointihommeleilla).

 

Varmistaakseni elokuviemme rahoituksen nyt ja jatkossa, aloittamaani kirjakustannustoimintaa tullaan laajentamaan ja etsin uusia sopivia nimikkeitä julkaisuluetteloon. Myös Horror-Shopin katalogia laajennetaan hirmuista vauhtia, notta sitä kautta saadaan rahoitusta elokuvatuotannoille. Uusia paitoja, ja sitä myötä uusia kuvauksia on luvassa enenevissä määrin, joten eivät nämä friikkeilyt tähän lopu.Siirryn siis  maailmaan, josta olen haaveillut, toteuttamaan unelmaani. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että jää taas aikaa maalata, sekä piirtää, joko omaksi iloksi tai tilauksesta erilaisiin kuvitusprokkiksiin. Jos on hiljainen päivä studiolla, niin voi hyvällä omatunnolla kaivaa maalaustelineen ja akryylit esiin ja laittaa levylautaselle sopivaa musiikkia. ICT –maailmassa ja avokonttorilla tämä ei ollut kovinkaan suotavaa.

Odotan tätä kaikkea todella innolla. Tuskin tässä tylsää pääsee tulemaan, vaikka vyötä hieman kiristetäänkin (tällä ruholla siihen on varaa:).