Oho, edellisen kirjoituksen julkaisemisesta onkin jo vierähtänyt ihan helvetisti aikaa! Ehkäpä on hyvä hengähtää hetkeksi, istua alas ja kirjoittaa ylös ajatuksia ensimmäisestä vuodestani päätoimisena kauhukauppiaana ja yrittäjänä. Paljon oli odotuksia, onnistumisiakin on tullut, mutta myös turpaan niin, että kallonmurtumat ovat vaivoista pienimpiä…
Oma pieni KauhuKauppani sörnäisissä täytti viikonloppuna huikeat seitsemän kuukautta. Jos tuon ajanjakson fiilikset pitäisi kiteyttää yhteen ainoaan lauseeseen, niin määrittelisin sen ”aikuiselämäni onnellisimmaksi vuodeksi”. Näin siitäkin huolimatta, että talouteni on romahtanut sille tasolle, että koen henkilökohtaisesti olevani Hakunilan Albania. Tiedäthän, se pieni valtio, johon köyhinkin valtio voi itseään verrata ja tuntea itsensä onnekkaaksi. Rahapula on iskenyt vasten kasvoja niinkin konkreettisesti, että välillä on joutunut jättämään ruuat väliin joka toisena päivänä, että muu perhe voi elää normaalia elämää. Uusia vaatteita en ole ostanut itselleni vuoteen, mistään muusta puhumattakaan. Siltikään en valita, enkä vaihtaisi tätä pois. En osaa sanoa, onko tämä todellista köyhyyttä, koska eihän minulla ole mitään vertailukohtaa, mutta aikaisempaan elämään verrattuna muutos on dramaattinen.
Tulotason romahtamisen myötä törmäsin myös toiseen ongelmaan, joka on ollut henkisesti itselleni paljon vaikeampi. Kuvittelin että ryhtyessäni päätoimiseksi yrittäjäksi, minulle jää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa suunnattavaksi erilaisiin taide-, elokuva-, maalaus-, valokuva-, kirjoitus- ja ties mihin projekteihin. WRONG! Aikaa ja energiaa kuluu järjettömästi pelkästään siihen, että joutuu taistelemaan maailmalta rahat seuraavaan kauppareissuun. Se jos mikä syö armottomasti aika- ja luovuusresursseja. Mutta periksi ei anneta perkele! Monet projektit ovat edistyneet tämän takia hitaasti, mutta ne viedään maaliin, niin kuin kaikki muutkin jutut. Periksi antaminen ei ole edes vaihtoehto!
Mutta sitten itse aiheeseen, eli Horror-Shoppiin, pieneen valtakuntaan Sörnäisten uumenissa. Joka ikinen aamu herää aikaisin ja virkeänä tietäen että kohta PÄÄSEE töihin! Kyllä, ei ole ahdistanut lähteä sinne vielä yhtenäkään aamuna. Viihdyn siellä oikein hyvin. Jopa niin hyvin että en edes koe olevani siellä töissä, vaan että se on toinen olohuoneeni. Oma pieni synkeä valtakuntani, jossa hyllyillä on kaikkea kivaa, jopa niin kivaa että niitä ei raaski asiakkaille aina edes myydä – ja tämä tarina on tosi. Oli siinä yhdelläkin asiakkaalla ihmettelemistä, kun myyjä sanoi että en vielä myy tätä "Demented Are Go:n" levyä, koska en ole sitä vielä itse tarpeeksi kuunnellut, mutta ota tämä toinen. Pidät siitä varmasti! Asiakas poistui paikalta hieman hölmistyneenä, mutta siltikin oikein hyvä levy kassissaan. Haluan kerätä ympärilleni artikkeleita, joista itse pidän ja joita voin hyvällä omalla tunnolla myydä myös eteenpäin, ollen varma siitä, että ne on sinne huolella ja rakkaudella valikoituja. Jos en koe jotain juttua omakseni tai genreen kuuluvaksi, niin sitä ei sinne myyntiin oteta. Uskon oikeasti, että myös asiakkaamme ovat tämän huomanneet ja siksi monet palaavat sinne kerta toisensa jälkeen (kestityksen ansiota se ei voi olla, koska meillä on yleensä tarjolla vain halvinta murukahvia sekä teetä, mitä saksalaisesta halpamarketista löytyy).
Olen tutustunut liikkeen avaamisen myötä uusiin mahtaviin ihmisiin. Kanta-asiakkaista on tullut ystäviä ja Horror-Shopista tapaamispaikka sopivan omituisille friikeille. Voisi kai sanoa, että se on pieni synkeä keidas, jossa aika pysähtyy ja muu maailma katoaa. Välillä ihan kirjaimellisestikin, sillä kun astut sinne sisään, niin tunnin päästä et enää tiedä paistaako ulkona aurinko vai sataako rakeita. Jos sinulla ei ole kelloa mukanasi, niin et voi myöskään tietää onko ulkomaailmassa mikä vuorokauden aika menossa – paikassa on jotain mystistä ja maagista (ainakin minulle). Se on myös paikka, jossa eri genrerajat murtuvat ja ulkomaailmassa toisiaan karsastavat ihmiset keskustelevat sulassa sovussa keskenään ilman päähänlyöntikilpailuja.
Sen lisäksi, että kulutan siellä aikaa tehden tatuointeja, tarinoiden hauskojen tyyppien kanssa samalla hyvää musiikkia kuunnellen, järjestän myös keikkoja. Ja tämä jälkimmäinen juttu on tapahtunut vahingossa, aivan varkain. Sitä ei ollut mitenkään suunniteltu, vaan se lähti hieman lapasesta ja on alkanut elämään ihan omaa elämäänsä. Kyllä luit aivan oikein. Liikkeessämme järjestetään todellakin keikkoja. Ei akustisia promoiluja, vaan ihan kunnon meininkiä pienillä kamoila (sillä naapuritkin pitää ottaa huomioon). Ensi viikonloppuna lauteille kipuaa Von Döbel ja kyseinen rytmiryhmä on kymmenes bändi, joka meillä esiintyy. Tätä ennen lauteilla on käynyt löylyä heittelemässä mm. Primary Target, Razorblade Crew, Saatanan Marionetit, The Shrieks, Fuzzifer, Church of the Dead, Gloomy Grim ja muut, joiden nimeä ei nyt tässä mainittu. Lisääkin on tulossa ja keikkakalenteri on täynnä pääsiäiseen saakka. Tulevista nimistä voin kuitenkin paljastaa, että paikalle on saapumassa mm. Moottorin jyrinää ja Rytmihäiriö. Noin kymmenelle bändille ollaan jo aikataulut lyöty lukkoon ja samanverran odottaa vuoroaan. Käytännössä joka ikinen lauantai klo 15.00 on luvassa elävää musiikkia ilman sisäänpääsymaksua ja narkoita. Joku kerkesi jo sanomaan, että tästähän alkaa kehkeytymään yksi stadin parhaista keikkapaikoista! Tiedä häntä, mutta jatketaan samalla linjalla, koska bändit ja yleisökin tuntuvat menosta pitävän. Horror-Shopista on muodostunut myös levynjulkkari paikka ja tämä sopiikin hyvin paikan luonteeseen.
Yleisöä ei järjettömästi paikalle mahdu, sillä tilat asettavat rajoitteensa. Joku oli aikoinaan huolissaan siitä, että eikös väki pölli tavaraa tungosta hyödyksi käyttäen ja ihmiset ala sekoilemaan olutpäissään? Onhan tuo tietenkin otettava huomioon sanoin, mutta lisäsin myös, että harvemmin oman genren ihmiset kusevat omaan pesäänsä. Järjestyshäiriöitä ei ole ollut eikä ilmeisesti myymälävarkauksiakaan, sillä kenttäoikeus on armoton ja tuomito luetaan sekä langetetaan ilman valitusoikeutta paikanpäällä... Tälläinen tämä pieni putiikkini sitten on näin "lyhyesti" kuvailtuna. Kuulostaako unelmatyöpaikalta? Rentoa meininkiä, bändejä livenä ja mukavia asiakkaita - sitä se onkin (ja vielä paremmaksi se muuttuu sillä hetkellä, kun voin joskus nostaa sieltä ulos ihan ensimmäisen oikean palkan).
Kaikki ei kuitenkaan ole aina pelkkää kuunloistetta ja mukavaa boogieta. Ei lainkaan! En olisi kuuna päivänä uskonut, että yrittäjäksi ryhtyminen tuo mukanaan myös fyysistä uhkaa ihan tappouhkauksiin saakka. Nämä uhkaukset ovat tulleet tahoilta, jotka julistavat omassa sanomassaan rauhaa ja rakkautta sekä kaikkien ihmisten veljeyttä - ja kyllä, kyse on uskovaisista! Kummallinen asia on se, että sitä ollaan niin rakastavaisia ja laupeita, mutta se kaikki rakkaus ja pyhyys katoaa sen siliän tien, kun joku toinen ei olekaan samaa mieltä näiden kilipäiden kanssa. Näihin uhkauksiin oli syytä suhtautua vakavasti, sillä niiden lähettäjillä oli selkeästi lepakkoja kellotapulissa (sen lisäksi, että he uskovat sokeasti mielikuvitushahmoihin ja soveltavat elämäänsä pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettuja satukirjoja). Siispä turvamies mukaan töihin ja puukon kestävää takkia päälle... Omassa elämässäni sovellan periaatetta, että annan kaikkien ihmisten elää rauhassa omaa elämäänsä ja uskoa mihin tahansa niin kauan, kuin siitä ei ole haittaa minulle. Auta armias kuitenkin heitä, jotka kätensä iskuun nostavat, sillä toisen posken kääntäminen ei kuulu elämänfilosofiaani. Liikkeeni on edelleenkin avoin eri uskontojen ja elämänkatsomuksien edustajille ja mielelläni heitä otan myös sinne luennoimaan, mutta paheksujat sekä saarnamiehet ohjataan niska pers otteella pihalle nopeammin kuin he kerkeävät idiotismejaan ääneen lausumaan! Palataan tähän aiheeseen vielä myöhemmin, sillä tästä riittää stooria kokonaiseksi blogitekstin aiheeksi...
 |
| Avajaispäivänä Horror-Shopissa riitti vilinää ja vilskettä |
Oma pieni KauhuKauppani sörnäisissä täytti viikonloppuna huikeat seitsemän kuukautta. Jos tuon ajanjakson fiilikset pitäisi kiteyttää yhteen ainoaan lauseeseen, niin määrittelisin sen ”aikuiselämäni onnellisimmaksi vuodeksi”. Näin siitäkin huolimatta, että talouteni on romahtanut sille tasolle, että koen henkilökohtaisesti olevani Hakunilan Albania. Tiedäthän, se pieni valtio, johon köyhinkin valtio voi itseään verrata ja tuntea itsensä onnekkaaksi. Rahapula on iskenyt vasten kasvoja niinkin konkreettisesti, että välillä on joutunut jättämään ruuat väliin joka toisena päivänä, että muu perhe voi elää normaalia elämää. Uusia vaatteita en ole ostanut itselleni vuoteen, mistään muusta puhumattakaan. Siltikään en valita, enkä vaihtaisi tätä pois. En osaa sanoa, onko tämä todellista köyhyyttä, koska eihän minulla ole mitään vertailukohtaa, mutta aikaisempaan elämään verrattuna muutos on dramaattinen.
 |
| Erilaisten tapahtumien järjestäminen on mukavaa puuhaa! Takahuone muuttui näppärästi hautausmaaksi muutaman päivän ajaksi, kun järjestimme "kuvauta itsesi ruumisarkussa" -päivän. Lisäksi meillä käy kirjailijavieraita sekä muita mielenkiintoisia hahmoja... |
Mutta sitten itse aiheeseen, eli Horror-Shoppiin, pieneen valtakuntaan Sörnäisten uumenissa. Joka ikinen aamu herää aikaisin ja virkeänä tietäen että kohta PÄÄSEE töihin! Kyllä, ei ole ahdistanut lähteä sinne vielä yhtenäkään aamuna. Viihdyn siellä oikein hyvin. Jopa niin hyvin että en edes koe olevani siellä töissä, vaan että se on toinen olohuoneeni. Oma pieni synkeä valtakuntani, jossa hyllyillä on kaikkea kivaa, jopa niin kivaa että niitä ei raaski asiakkaille aina edes myydä – ja tämä tarina on tosi. Oli siinä yhdelläkin asiakkaalla ihmettelemistä, kun myyjä sanoi että en vielä myy tätä "Demented Are Go:n" levyä, koska en ole sitä vielä itse tarpeeksi kuunnellut, mutta ota tämä toinen. Pidät siitä varmasti! Asiakas poistui paikalta hieman hölmistyneenä, mutta siltikin oikein hyvä levy kassissaan. Haluan kerätä ympärilleni artikkeleita, joista itse pidän ja joita voin hyvällä omalla tunnolla myydä myös eteenpäin, ollen varma siitä, että ne on sinne huolella ja rakkaudella valikoituja. Jos en koe jotain juttua omakseni tai genreen kuuluvaksi, niin sitä ei sinne myyntiin oteta. Uskon oikeasti, että myös asiakkaamme ovat tämän huomanneet ja siksi monet palaavat sinne kerta toisensa jälkeen (kestityksen ansiota se ei voi olla, koska meillä on yleensä tarjolla vain halvinta murukahvia sekä teetä, mitä saksalaisesta halpamarketista löytyy).
 |
| Asiakkaamme muistavat meitä myös välillä lahjoilla! |
 | |
| Horror-Shopissa voi kuulla esitelmiä ja luentoja mitä erilaisimmista aiheista. Kuulimme mm. Munirajan mielenkiintoisen luennon Hare Krisna paholaisista ja hahmoista Veda kirjallisuudessa. |
Yleisöä ei järjettömästi paikalle mahdu, sillä tilat asettavat rajoitteensa. Joku oli aikoinaan huolissaan siitä, että eikös väki pölli tavaraa tungosta hyödyksi käyttäen ja ihmiset ala sekoilemaan olutpäissään? Onhan tuo tietenkin otettava huomioon sanoin, mutta lisäsin myös, että harvemmin oman genren ihmiset kusevat omaan pesäänsä. Järjestyshäiriöitä ei ole ollut eikä ilmeisesti myymälävarkauksiakaan, sillä kenttäoikeus on armoton ja tuomito luetaan sekä langetetaan ilman valitusoikeutta paikanpäällä... Tälläinen tämä pieni putiikkini sitten on näin "lyhyesti" kuvailtuna. Kuulostaako unelmatyöpaikalta? Rentoa meininkiä, bändejä livenä ja mukavia asiakkaita - sitä se onkin (ja vielä paremmaksi se muuttuu sillä hetkellä, kun voin joskus nostaa sieltä ulos ihan ensimmäisen oikean palkan).
 |
| Tähän saakka suurin juttu allekirjoittaneelle Horror-Shopin keikkarintamalla oli Gloomy Grimin vierailu vaatimattomassa putiikissamme. |
 |
| Horror-Shopissa järjestettiin 8.12.2012 musta messu, johon edes allekirjoittanut ei saanut osallistua. Saimme kuitenkin tästä muistoksi yhden valokuvan ja melkoisia tarinoita kerrottavaksi jälkipolville. |
No, selvisimme Mustan Messsun järjestämisen auheuttamasta rukoushyökkäyksestä ja uhkauksista hengissä. Ja hengissä Horror-Shop säilyy niin kauan, kuin asiakkaamme päättävät. Rahaa mainostamiseen ei ole ja viidakkorumpu on se keino, jolla uudet friikit meidät löytävät (meistä saa kertoa eteenpäin ystävilleen, jos siltä tuntuu). Onhan tämä melkoista taistelua olemassaolosta joka ikinen päivä, mutta en ole menettänyt uskoani tähän niinäkään hetkinä, kun maailma on tuntunut romahtavan ympäriltäni. Jos eksyt joskus sörnäisten suuntaan, niin tule ihmeessä käymään paikan päälle katsomaan, mistä tässä kaikessa on kyse. Kyllä minä siellä itsekin lymyilen suurimmaksi osaksi aikaa, paitsi silloin kun olen tekemässä jotain omituisia kuvauksia.
With Love
-PääPerkele-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti