Sorry, we are dead - vai olemmeko?

AC/DC lauloi aikoinaan seuraavin sanoin ja näinhän se menee... "No mercy for the bad if they want it, No mercy for the bad if they plead. No mercy for the bad if they need it, No mercy from me..."

Kukaan ei kaipaa armonpaloja, varsinkaan yrittäjät, koska monet meistä ovat omalla tavallaan pirun ylpeää väkeä! Olen kuitenkin tässä viime päivinä jutellut monen pienyrittäjän kanssa aiheesta, joka on monelle arka - kannattaako liiketoimintaa jatkaa ja jos kannattaa, niin miten helvetissä pärjätä kilpailussa suurille ketjuille ja massiivisille internetkaupoille. Ystäväpiiriini kuuluu useampiakin kirja, levy ja muita kauppiaita/yrittäjiä, jotka sinnittelevät pitkää päivää ja koettavat pitää unelmaansa hengissä. Moni on jo uhannut pistää lapun liikkeen oveen ja lopettaa putiikkinsa, mutta silti siellä jossain sisällä on palanut pieni liekki, joka antaa toivoa. Voihan se olla, että sen liekin ylläpitämisessä ei ole enää mitään järkeä, vaan se liekki polttaa kaiken lopunkin jäljellä olevan poroksi.

Moni on todennut yhteen ääneen, että liikkeen ovella käy paljon väkeä jotka toteavat, että hiton hieno putiikki, pitää tulla joskus toiste käymään  paremmalla ajalla (ja rynnistävät sen jälkeen osatamaan sen Cradle of Filth albuminsa euron halvemmalla Anttilasta). Se on ymmärrettävää, että kuluttaja äänestää lompakollaan ja jos pienyrittäjä ei pääse ostovolyymeissaan samalle tasolle, kuin suuret kilpailijansa, niin pienituloinen asiakas ostaa sen CD:n sieltä toisesta paikkaa. Jokainen myy millä pystyy, näin se vaan menee (tai pahimmillaan varettaa sen, jolloin myös bändi kuolee nälkään). Ja hei! Tällä me pienyrittäjät emme tarkoita sitä etteikö meillä saisi vain käydä kääntymässä ja meitä moikkaamassa! Me olemme usein varsin sosiaalista väkeä ja pidämme ihmisistä ja rupattelutuokioista (ilman ostopakkoa). Ja onhan se niin, että kun myymälässä on valmiiksi väkeä, niin sinne uskaltaa tulla helpommin (ei tarvitse pelätä hyperaktiivisen myyjän pakkomyyntiyrityksiä kun huomio ei keskity vain siihen yhteen yksinäiseen asiakkaaseen;).

Mutta mutta, bakc to buzinezzz: Pienyrittäjälle tämä tarkoittaa näivettymisen kierrettä - kun tavara ei liiku, niin ei ole varaa hankkia uutta tavaraa hyllyille, sillä moni yrittäjä tekee nämäkin hankinnat oman lompakkonsa kautta. Järkeviin volyymeihin ei päästä, niin sitä kautta luonnollisestikaan tue edullisempia hintoja - syöksykierre syvenee ja hyllyt "museoituvat".

Suurille ketjuille tämä sopii oikein hyvin! Pienet erikoisliikkeet kuolevat pois häiritsemästä isojen toimintaa. Tämä ei luonnollisestikaan koske pelkkää musiikki businesta, vaan yhtälailla kirja-, vaate-, koru- tai vaikkapa lahjatavarakauppoja. Sama koskee myös palvelualoja. Onhan siellä naapurin ikkunateippaamossa mitä parhain palvelu, tarjolla muutakin kuin automaattikahvia ja he oikeasti kuuntelevat, palvelevat ja jopa tietävät mitä tekevät - mutta kun en saa sieltä plussa pisteitä ja se maksaa kuitenkin 15 euroa enemmän, niin...

Pienissä yrittäjävetoisissa liikkeissä saat yleensä palvelua henkilöltä, joka tuntee tuottensa, on oikeasti innostunut palveluistaan jota tarjoaa ja joka on sydämellään mukana siinä mitä tekee. Siitä voi joutua maksamaan vähän enemmän, mutta ainakin itse koen sen tärkeäksi osaksi omia hankintojani. Lisäksi yrittäjä on usein tuotteidensa ja palveluidensa sanansaattaja ja hankkii hyllyillensä tuotteita, joita ei varmasti mistään muualta saa ja joita isojen ketjujen ei ole järkevää ottaa myymälöihinsä, koska niissä ei liiku tarpeeksi rahaa.

Oma painajaiseni on, että maailma on pian täynnä Dress Maneja, Anttiloita, Prismoja, Stockanneja, H&M myymälöitä, Suomalaisia Kirjakauppoja jne jne. Siinä maailmassa ei löydy sitä pientä kulttilevykauppaa, josta saan ostaa UG Black Metallia ja kuulla myyjältä stooreja ja viimeisimpiä bändi uutisia. Siinä painajaismaailmassa ei löydy pieniä kirjakauppoja, joista saa kirjoja mitä sinun "ei haluta lukevan". Siinä maailmassa pienet ompelimot ja vaateliikkeet ovat kadonneet ja kaikki pukeutuvat kloonien lailla H&M loimiin. Siinä maailmassa en saa asiantuntevaa apua auto-ongelmiin tutulta korjaajalta, joka tuntee merkit ja mallit kuin omat taskunsa ja ehkä autoni huoltohistorian. Siinä maailmassa saan vuoronumeron käteeni, juon automaattikahvia ja monikansallinen ketju laskuttaa minua työstä, josta en pääse kysymään enkä tiedä kuka työn on tehnyt... Itäkeskuksessa tämä alkaa jo toteutumaan ihan konkreettisesti!

Oma sisäinen liekkini ei ole vielä sammunut, vaikka maailma välillä kaatuukin niskaan ja vettä tulee päin naamaa niin, että voimat meinaavat loppua. On se yrittäjyys vaan hullu laji... Loppujen lopuksi asiakkaat päättävät, ovatko yritys ja sen tuotteet elinkelpoisia, oli yrittäjän usko mitä tahansa;)