Haudan partaalta noussut Horror-Shop jatkaa siis uusissa
tiloissa Konalassa maallista vaellustaan. Kuu loistaa taivaalla ja hautakivet
luovat pitkiä varjoja tiellemme, mutta silti raahustamme eteenpäin vaikka
ruumiistamme irtoaa paloja ja ne jäävät kuolleiden lehtien ja mudan joukkoon.
On olemassa yrityksiä jotka eivät kuole. Ne raahustavat yöstä toiseen ja
kylvävät turmellusta ja saastaa ympärilleen, kuin haudasta noussut epäkuollut
konsanaan…
Vai miten on, voivatko nekin yritykset kuolla? Otsikkokin siihen viittaa, että kyllähän tässä aikalailla ollaan äärirajoilla. Hiljaista on kuin hautaholvissa ja asiakkaat ovat loistaneet jo pitkään poissa olollaan (muutamia uskollisia tahi satunnaisia lukuun ottamatta). Mietimme myymälässämme päämme puhki, niin että verinoro valuu aina silloin tällöin tyhjään silmäkuoppaan ja jatkaa matkaa aina hauraan ihon peittämälle poskiluulle, että mitä voisimme asian eteen tehdä.
Mainostamiseen tämän kokoisella yrityksellä ei ole varaa. On luotettava siihen, että hyvää palvelua ja loistavia tuotteita saaneet asiakkaat kertovat meistä eteenpäin. Mutta onko palvelumme niin hyvää, kuin itse uskomme sen olevan? Ovatko tuotteemme sitä, mitä ihmiset meiltä odottavat? Onko koko Horror-Shop myymälälle lainkaan olemassaolon oikeutta, vai pitäisikö meidän kadota kasvottomiksi postimyyntiyrityksiksi, kuten niin kovasti muotia on tänä päivänä vai lyödä lappu kokonaan luukulle?
Itse en haluaisi tämän suuntaisen kehityksen jatkuvan. Jokainen lukija osaa nimetä useita paikkoja, jotka ovat luopuneet leikistä viime aikoina. Missä on se vitun hyvä levykauppa, missä oli kiva selailla kiekkoja, kuunnella niitä ja kuulla kuulumiset niiden takaa. Mihin katosi se pieni viihtyisä liike, josta löytyi parhaat vaatteet rock kemuihin ja kaikki muu sälä. Miksi sen yhdenkin liikkeen tilalla on kebab ravintola, sillä siellä on niin hyvä fiilis käydä ja siellä saattoi hyvinkin törmätä samanhenkisiin friikkeihin - kun siellä joskus harvoin kävi. No missä ne nyt ovat? Tehneet konkurssin tai lähteneet muihin hommiin, koska se pieni kiva ja tunnelmallinen liike ei yksinkertaisesti kannattanut. Moni pienyrittäjä tekee näitä hommia rakkaudesta siihen, mihin uskoo ja minkä kokee tärkeänä, mutta sillä rakkaudella ei ruokita perhettä eikä makseta laskuja. Moni jatkaa helvetin pitkään, mutta sitten voimavarat vaan loppuvat.
Totuus on, että jos business idea ei ole hyvä, niin silloin se ei ole elinkelpoinen ja piste. Moni business idea ei kuitenkaan ansaitsisi kuolla niin pian, vaan sille pitäisi saada lisää aikaa kehittymiseen. Monille pienille putiikeille on suorastaan sosiaalinen tarve, ehkä suurempikin mitä moni heti näkee. Moni näistä pienistä liikkeistä edustaa marginaalikulttuureja ja auttaa eri genrejen säilymistä. Ai että millä tavallako? No esimerkiksi sponsoroimalla bändien kiertueita, olemalla osana tapahtumien järjestämisiä ja paljon muuta – you name it!
Kyllähän meilläkin asiakkaita riittää, mutta helvetin vähän vielä toistaiseksi/viime aikoina. Nippa nappa ollaan pysytty hengissä so far. Moni kertoo ostavansa mielellään tuotteensa asialleen omistautuneelta putiikin pitäjältä. Kuitenkin erilaisissa tapahtumissa kuulee harmittavan usein, että "Ai hitto! Sulta ois saanu tän saman levyn samaan hintaan, mutta tilasin sen just viime viikolla Amazonista". VITTU! Tuolla hetkellä tekisi mieli isällisesti kumauttaa tuota sanojaa lentopallomailalla leegoihin. Varsinkin, kun hän lisää lauseeseensa, että pitäs tulla käymään joku päivä sun puodissa. Pitäs?!? No mikset sitten tule. Eihän sua oo siellä koskaan näkynyt! "Vitun siistiä että joku jaksaa yrittää", "Jäbällä on kyllä siisti boogie, supporttaan ihan täysillä" jne. Miksi nämä samat henkilöt esittävät surunvalittelujaan esim Fascebookissa, kun joku liike ilmoittaa lopettelevansa. Vuodattavat kyyneleitä ja kertovat että piti käydä kääntymässä siellä moneen kertaan, mutta.. Yleensä nämä henkilöt, jotka eivät koskaan käyneet näissä liikkeissä ovat niitä, jotka kaikkein eniten harmittelevat pienten erikoisliikkeiden lopettamispäätöksiä. HERÄTKÄÄ ennen kuin koko Suomi on täynnä pelkästään Henkka Maukkoja, Dress Manneja, Anttiloita ja muita ketjuliikkeitä!
Vai miten on, voivatko nekin yritykset kuolla? Otsikkokin siihen viittaa, että kyllähän tässä aikalailla ollaan äärirajoilla. Hiljaista on kuin hautaholvissa ja asiakkaat ovat loistaneet jo pitkään poissa olollaan (muutamia uskollisia tahi satunnaisia lukuun ottamatta). Mietimme myymälässämme päämme puhki, niin että verinoro valuu aina silloin tällöin tyhjään silmäkuoppaan ja jatkaa matkaa aina hauraan ihon peittämälle poskiluulle, että mitä voisimme asian eteen tehdä.
Mainostamiseen tämän kokoisella yrityksellä ei ole varaa. On luotettava siihen, että hyvää palvelua ja loistavia tuotteita saaneet asiakkaat kertovat meistä eteenpäin. Mutta onko palvelumme niin hyvää, kuin itse uskomme sen olevan? Ovatko tuotteemme sitä, mitä ihmiset meiltä odottavat? Onko koko Horror-Shop myymälälle lainkaan olemassaolon oikeutta, vai pitäisikö meidän kadota kasvottomiksi postimyyntiyrityksiksi, kuten niin kovasti muotia on tänä päivänä vai lyödä lappu kokonaan luukulle?
Itse en haluaisi tämän suuntaisen kehityksen jatkuvan. Jokainen lukija osaa nimetä useita paikkoja, jotka ovat luopuneet leikistä viime aikoina. Missä on se vitun hyvä levykauppa, missä oli kiva selailla kiekkoja, kuunnella niitä ja kuulla kuulumiset niiden takaa. Mihin katosi se pieni viihtyisä liike, josta löytyi parhaat vaatteet rock kemuihin ja kaikki muu sälä. Miksi sen yhdenkin liikkeen tilalla on kebab ravintola, sillä siellä on niin hyvä fiilis käydä ja siellä saattoi hyvinkin törmätä samanhenkisiin friikkeihin - kun siellä joskus harvoin kävi. No missä ne nyt ovat? Tehneet konkurssin tai lähteneet muihin hommiin, koska se pieni kiva ja tunnelmallinen liike ei yksinkertaisesti kannattanut. Moni pienyrittäjä tekee näitä hommia rakkaudesta siihen, mihin uskoo ja minkä kokee tärkeänä, mutta sillä rakkaudella ei ruokita perhettä eikä makseta laskuja. Moni jatkaa helvetin pitkään, mutta sitten voimavarat vaan loppuvat.
Totuus on, että jos business idea ei ole hyvä, niin silloin se ei ole elinkelpoinen ja piste. Moni business idea ei kuitenkaan ansaitsisi kuolla niin pian, vaan sille pitäisi saada lisää aikaa kehittymiseen. Monille pienille putiikeille on suorastaan sosiaalinen tarve, ehkä suurempikin mitä moni heti näkee. Moni näistä pienistä liikkeistä edustaa marginaalikulttuureja ja auttaa eri genrejen säilymistä. Ai että millä tavallako? No esimerkiksi sponsoroimalla bändien kiertueita, olemalla osana tapahtumien järjestämisiä ja paljon muuta – you name it!
Kyllähän meilläkin asiakkaita riittää, mutta helvetin vähän vielä toistaiseksi/viime aikoina. Nippa nappa ollaan pysytty hengissä so far. Moni kertoo ostavansa mielellään tuotteensa asialleen omistautuneelta putiikin pitäjältä. Kuitenkin erilaisissa tapahtumissa kuulee harmittavan usein, että "Ai hitto! Sulta ois saanu tän saman levyn samaan hintaan, mutta tilasin sen just viime viikolla Amazonista". VITTU! Tuolla hetkellä tekisi mieli isällisesti kumauttaa tuota sanojaa lentopallomailalla leegoihin. Varsinkin, kun hän lisää lauseeseensa, että pitäs tulla käymään joku päivä sun puodissa. Pitäs?!? No mikset sitten tule. Eihän sua oo siellä koskaan näkynyt! "Vitun siistiä että joku jaksaa yrittää", "Jäbällä on kyllä siisti boogie, supporttaan ihan täysillä" jne. Miksi nämä samat henkilöt esittävät surunvalittelujaan esim Fascebookissa, kun joku liike ilmoittaa lopettelevansa. Vuodattavat kyyneleitä ja kertovat että piti käydä kääntymässä siellä moneen kertaan, mutta.. Yleensä nämä henkilöt, jotka eivät koskaan käyneet näissä liikkeissä ovat niitä, jotka kaikkein eniten harmittelevat pienten erikoisliikkeiden lopettamispäätöksiä. HERÄTKÄÄ ennen kuin koko Suomi on täynnä pelkästään Henkka Maukkoja, Dress Manneja, Anttiloita ja muita ketjuliikkeitä!
Itse en ole ihan vielä valmis laatimaan lopullista muistokirjoitusta Horror-Shopista, eli siksipä täällä meuhkaankin koneeni äärellä. Suorastaan huudan ystäviemme apua, vaikka AC/DCD jo ammoin lyriikoissan totesi:
”No mercy for the bad if they want it
No mercy for the bad if they plead
No mercy for the bad if they need it
No mercy from me”
Kertokaa meille, minkälaisia tuotteita ja palveluita te haluaisitte. Kertokaa meille, millä tavoin voimme palvella teitä entistä paremmin. Kertokaa meistä ystävillenne, tulkaa käymään ja ottakaa ne ystävät mukaan. Me olemme olemassa teitä varten ja tietysti myös itseämme, sillä tämä on koko elämämme!
Uskon, että puhun tällä hetkellä monen muunkin pienen putiikin pitäjän suulla - meitä on vielä muutama jäljellä...
-PääPerkele-
Horror-Shop
Aikaisemmin aiheesta kirjoittelin hiukan eri sanoin SORRY WE ARE DEAD otsakkeen alla:
http://bloodceremony.blogspot.fi/2013/02/sorry-we-are-dead-vai-olemmeko.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti