Uusi
vuosi on hyvä aloittaa asettamalla itselleen tavoitteita. Jos niitä ei aseta,
niin ei voi myöskään saavuttaa mitään, vaan homma menee päämäärättömään
seilaamiseen ja sellainen ei sovi luonteeseen… Jotain on näköjään jäänyt
korporaatiomaailmasta selkärankaan, kun sitä asettaa itselleen mittareita ja
jollain tasolla koettaa jopa niistä jotain oppia. Myös taaksepäin on hyvä
katsoa, mutta menneisiin ei saa juuttua, vaan enemmänkin ottaa opiksi siitä
minkälaisia virheitä on tehnyt ja ennen kaikkea siitä, missä on onnistunut.
HORROR-SHOP: Vuoden 2013 aikana Horror-Shop on alkanut hakea muotoaan toden teolla. Helppoa ei ole ollut ja sitä se ei tule olemaan jatkossakaan. Välillä miettii, että tämähän on totaalista hulluutta. Varsinkin silloin kun kuukausipalkaksi ennen veroja jää 300euroa ja viettää joka toisen päivän syömättä sen vuoksi että muulle perheelle jää rahaa ruokaan. Silti en ole ollut hetkeäkään valmiina antamaan periksi, sillä uskon täysillä siihen mitä teen. Säälipisteitä en hae, sillä olen helvetin ylpeä ihminen ja taistelija luonteeltani. Jos välillä menee päin helvettiä, niin siitä saa pelkästään perspektiiviä elämään. Tuska ja kipu vie ihmisen uudelle tasolle olen kuullut sanottavan ja hyviä asioita osaa arvostaa paljon enemmän kun välillä näkee sitä toistakin puolta elämässä kuin pelkkää aurinkoa. Uskon siihen, että liike tulee vielä menestymään ja että en tule koskaan enää tarvitsemaan muuta duunia kuin oman putiikkini. Itse asiassa eihän se ole edes työ, vaan ihan jotain muuta. Kertaakaan en ole aamuisin miettinyt lähteväni töihin. Yhtenäkään aamuna ei ole vituttanut astua kalteriovista sisään – Horror-Shopissa on ihmisen hyvä olla.
Mennyt vuosi on opettanut karvaasti sen, että Suomi on kovasti pieni markkina-alue pelkästään kauhulle. Tai sitten se on opettanut sen, että kun ei ole varaa mainostaa, niin meitä ei myöskään löydetä tarpeeksi isossa mittakaavassa. Siksipä tavoitteena on vuonna 2014 laajentaa voimakkaasti reviiriä. Se ei onnistu kellarin pimeydessä nyhjäämälla, vaan tarkoittaa melkoista määrää kiertämistä erilaisissa tapahtumissa. Lisäksi aiomme murtautua kotimaan rajojen ulkopuolelle ja tähtäimessä on Saksa ja Venäjä näin aluksi. Maailmanvalloituksen eteen on jo alettu tekemään asioita jotka toivottavasti tuottavat satoa mahdollisimman pian edes pienessä mittakaavassa.
Horror-Shop on myös laajentanut paljolti musiikkipuolella ja tammikuusta alkaen tulemme jatkamaan keikkojen järjestämistä ja eri konserttijärjestäjien & clubien kanssa tekemäämme yhteistyötä. Jos meillä ei ole varaa mainostaa, niin olkaamme itse se mainos siellä missä on ihmisiä ja elämää!
Musiikki on ollut aina hirveän tärkeä osa elämääni. Se on seurana niin hyvinä kuin huonoina hetkinäkin ja en voisi kuvitellakaan päivää ilman sitä. Siispä se liittyy hyvin voimakkaasti myös Horror-Shoppiin. Metalli musiikki (erityisesti Black Metal ja viikinkimetalli) ovat se suurin rakkaus ja siksipä suurin osa tapahtumista missä kierrän liittyy juuri tähän genreen ja suurin osa levyistämme on nimenomaan metallia. Metallin rinnalle on kuitenkin noussut jo kahdeksan vuotta sitten Psychobilly, joka on tempaissut mukaansa paatuneen synkistelijän. Kaaos Zinen artikkelissa tuli jokunen aika aiheesta avauduttua ja tässä linkki tuohon artikkeliin -> http://kaaoszine.fi/vaikutteeni-albumeina-sami-haavisto-blood-ceremony-films-3/ . Koska teen tätä juttua sydämelläni, niin en osaa kuvitella tarjoavani puodissani mitään sellaista, mistä en itse pidä tai mihin minulla ei riitä tunteenpaloa. Jos en jostain asiasta pidä, niin sitä ei puodistani löydy. On paljon helpompaa tarjota ihmisille asioita, joita voi oikeasti suositella koko sydämestään!
Musiikin saralle liittyy myös hienoja kokemuksia kuluvalta vuodelta, aina yksittäisistä keikoista pidempiin kiertueisiin. Yhteistyötä on käynnistynyt perkeleen kovien bändien kanssa ja lisää on tulossa. En tiedä voidaanko tässä puhua enää monessakaan tapauksessa busineksesta. Sen raja hämärtyy välillä kun tilalle tulee ystävyys ja veljeys. Samassa suossa tässä rämmitään ja rinta rinnan seistään kera kirveiden ja kilpien hyisen tuulen puhaltaessa kasvoillemme!
Vuosi 2013 tuo mukanaan myös uusia elämyksiä ja kokemuksia kameran toisella puolella. Lyhyt kokeilu johti siihen, että huomasin olevani pieni osa Suomen suosituinta saippuaoopperaa ja kävin kääntymässä useaankin otteeseen kuvauksissa kyseisen tuotannon osalta. Kauhunsekaisin tuntein odotan niitä jaksoja, kun ne joskus kevättalvella ulos TV:stä tulevat! En ole koskaan kyseistä sarjaa itse katsellut ja käsikirjoitukset saatuani jouduinkin yhden jakson katsomaan, jotta tietäisin keiden kanssa töitä teen. Voin kertoa, että kokemus oli helvetin hauska ja jos käsikirjoittajat sekä tuottaja armossaan suovat, niin mielelläni siellä enemmänkin pönötän kameran edessä. Hauskuuden lisäksi kokemus oli kovasti opettavainen. Vuorosanoja opiskellessani aloin arvostamaan näyttelijän työtä jopa enemmän kuin ennen. Ei ole helppoa olla heidän saappaissaan, sillä paineet onnistumisesta ovat valtavat – jos yhden suoritus kusee, niin koko korttitalo romahtaa kaikkien osalta. Mutta vaikka näytteleminen onkin mukavaa, niin silti viihdyn enemmän kameran oikealla puolella, eli ohjaajan jakkaralla. Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan aiheeseen eli…
Tulevan vuoden suurimpaan ja tärkeimpään tavoitteeseen, joka on saattaa maaliin elokuvaprojekti. Iisakin kirkkoon, joka on stressin muodossa lyhentänyt elämääni useita vuosia. ”The Curse of the Witches Blood” on nimensä mukaisesti ollut varsin kirottu tuotanto, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että pääsemme vuonna 2014 viettämään sen kauan odotettua ensi-iltaa. Odotukseni sitä kohtaan ovat todella kovat, sillä se on Blood Ceremony Filmsin yli kymmenvuotisen uran ehdottomasti komein elokuva. Suuntaamme sillä ilman muuta kansainvälisille markkinoille ja sitä tullaan lähettämään elokuvafestivaaleille ympäri maailmaa.
Turha lienee edes kertoa, kuinka paljon tähän elokuvaan on panostettu, vuodatettu verta ja kyyneleitä, mutta lupaan että se on sen arvoinen. Toivottavasti saan hyvinkin pian kertoa kaikille, milloin Suomen ensi-ilta järjestetään (Elokuvaahan ollaan jo kyselty aina Kanadasta Etelä-Afrikkaan saakka ja tämä ei ole vitsi!).
Edellä mainituissa asioissa on jo tavoitteita enemmän kuin tarpeeksi – tai niinhän sitä luulisi, heh.. Vuoden 2014 tavoitteeksi olen asettanut myös kirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen. Lisäksi tavoitteeni on kasvattaa Horror-Shopin kylkeen pohjoismaiden suurin Viikinki-Shoppi! Varovaisen startin on saanut myös musiikillinen projekti, josta en vielä tässä vaiheessa sano sen enempää. Kuulostaako pähkähullulta? Onko tuossa enemmän kuin yksi mies pystyy suoriutumaan? Mahdollisesti, mutta luotan myös vyörytystaktiikkaan. Jos yksi projekti jää hetkeksi aikaa kiinni rasittavaan asemasotaan, niin sillä aikaa käymme salamasotaa toisaalla. Elämä on loppujen lopuksi yhtä suurta taistelua ja luonteeseeni ei kuulu antautua, antaa periksi eikä luovuttaa millään muotoa!
Vuosi 2013 on tuonut mukanaan uusia vihamiehiä, tovereita ja ystäviä. Se on ollut täynnä suuria tunteita moneen suuntaan. Välillä mietin, että olisi niin paljon helpompaa, jos en olisi tällainen ”tunneydinpommi” mitä satun olemaan, mutta jos olisin muuta, niin se en olisi enää minä – ainakaan sellaisena kuin olen nyt.
Siispä kavereilleni, tuttavilleni, taistelutovereilleni, ystävilleni ja rakkailleni toivon uuden vuoden tuovan mukanaan kaikkea sitä, mitä hyvän elämän kuuluukin tuoda tullessaan, mitä ikinä se sitten kenelle merkitseekään.
Lisäksi wanhana satanistina ja vaseman käden polun kulkijana haluan toivottaa myös kateellisille jurnuttajille, vihamiehilleni ja niille jotka sen ansaitsevat painajaisia, epäonnistumisia, sekä lisää katkeruutta elämäänne – olette sen ansainneet ;)
HORROR-SHOP: Vuoden 2013 aikana Horror-Shop on alkanut hakea muotoaan toden teolla. Helppoa ei ole ollut ja sitä se ei tule olemaan jatkossakaan. Välillä miettii, että tämähän on totaalista hulluutta. Varsinkin silloin kun kuukausipalkaksi ennen veroja jää 300euroa ja viettää joka toisen päivän syömättä sen vuoksi että muulle perheelle jää rahaa ruokaan. Silti en ole ollut hetkeäkään valmiina antamaan periksi, sillä uskon täysillä siihen mitä teen. Säälipisteitä en hae, sillä olen helvetin ylpeä ihminen ja taistelija luonteeltani. Jos välillä menee päin helvettiä, niin siitä saa pelkästään perspektiiviä elämään. Tuska ja kipu vie ihmisen uudelle tasolle olen kuullut sanottavan ja hyviä asioita osaa arvostaa paljon enemmän kun välillä näkee sitä toistakin puolta elämässä kuin pelkkää aurinkoa. Uskon siihen, että liike tulee vielä menestymään ja että en tule koskaan enää tarvitsemaan muuta duunia kuin oman putiikkini. Itse asiassa eihän se ole edes työ, vaan ihan jotain muuta. Kertaakaan en ole aamuisin miettinyt lähteväni töihin. Yhtenäkään aamuna ei ole vituttanut astua kalteriovista sisään – Horror-Shopissa on ihmisen hyvä olla.
Mennyt vuosi on opettanut karvaasti sen, että Suomi on kovasti pieni markkina-alue pelkästään kauhulle. Tai sitten se on opettanut sen, että kun ei ole varaa mainostaa, niin meitä ei myöskään löydetä tarpeeksi isossa mittakaavassa. Siksipä tavoitteena on vuonna 2014 laajentaa voimakkaasti reviiriä. Se ei onnistu kellarin pimeydessä nyhjäämälla, vaan tarkoittaa melkoista määrää kiertämistä erilaisissa tapahtumissa. Lisäksi aiomme murtautua kotimaan rajojen ulkopuolelle ja tähtäimessä on Saksa ja Venäjä näin aluksi. Maailmanvalloituksen eteen on jo alettu tekemään asioita jotka toivottavasti tuottavat satoa mahdollisimman pian edes pienessä mittakaavassa.
Horror-Shop on myös laajentanut paljolti musiikkipuolella ja tammikuusta alkaen tulemme jatkamaan keikkojen järjestämistä ja eri konserttijärjestäjien & clubien kanssa tekemäämme yhteistyötä. Jos meillä ei ole varaa mainostaa, niin olkaamme itse se mainos siellä missä on ihmisiä ja elämää!
Musiikki on ollut aina hirveän tärkeä osa elämääni. Se on seurana niin hyvinä kuin huonoina hetkinäkin ja en voisi kuvitellakaan päivää ilman sitä. Siispä se liittyy hyvin voimakkaasti myös Horror-Shoppiin. Metalli musiikki (erityisesti Black Metal ja viikinkimetalli) ovat se suurin rakkaus ja siksipä suurin osa tapahtumista missä kierrän liittyy juuri tähän genreen ja suurin osa levyistämme on nimenomaan metallia. Metallin rinnalle on kuitenkin noussut jo kahdeksan vuotta sitten Psychobilly, joka on tempaissut mukaansa paatuneen synkistelijän. Kaaos Zinen artikkelissa tuli jokunen aika aiheesta avauduttua ja tässä linkki tuohon artikkeliin -> http://kaaoszine.fi/vaikutteeni-albumeina-sami-haavisto-blood-ceremony-films-3/ . Koska teen tätä juttua sydämelläni, niin en osaa kuvitella tarjoavani puodissani mitään sellaista, mistä en itse pidä tai mihin minulla ei riitä tunteenpaloa. Jos en jostain asiasta pidä, niin sitä ei puodistani löydy. On paljon helpompaa tarjota ihmisille asioita, joita voi oikeasti suositella koko sydämestään!
Musiikin saralle liittyy myös hienoja kokemuksia kuluvalta vuodelta, aina yksittäisistä keikoista pidempiin kiertueisiin. Yhteistyötä on käynnistynyt perkeleen kovien bändien kanssa ja lisää on tulossa. En tiedä voidaanko tässä puhua enää monessakaan tapauksessa busineksesta. Sen raja hämärtyy välillä kun tilalle tulee ystävyys ja veljeys. Samassa suossa tässä rämmitään ja rinta rinnan seistään kera kirveiden ja kilpien hyisen tuulen puhaltaessa kasvoillemme!
Vuosi 2013 tuo mukanaan myös uusia elämyksiä ja kokemuksia kameran toisella puolella. Lyhyt kokeilu johti siihen, että huomasin olevani pieni osa Suomen suosituinta saippuaoopperaa ja kävin kääntymässä useaankin otteeseen kuvauksissa kyseisen tuotannon osalta. Kauhunsekaisin tuntein odotan niitä jaksoja, kun ne joskus kevättalvella ulos TV:stä tulevat! En ole koskaan kyseistä sarjaa itse katsellut ja käsikirjoitukset saatuani jouduinkin yhden jakson katsomaan, jotta tietäisin keiden kanssa töitä teen. Voin kertoa, että kokemus oli helvetin hauska ja jos käsikirjoittajat sekä tuottaja armossaan suovat, niin mielelläni siellä enemmänkin pönötän kameran edessä. Hauskuuden lisäksi kokemus oli kovasti opettavainen. Vuorosanoja opiskellessani aloin arvostamaan näyttelijän työtä jopa enemmän kuin ennen. Ei ole helppoa olla heidän saappaissaan, sillä paineet onnistumisesta ovat valtavat – jos yhden suoritus kusee, niin koko korttitalo romahtaa kaikkien osalta. Mutta vaikka näytteleminen onkin mukavaa, niin silti viihdyn enemmän kameran oikealla puolella, eli ohjaajan jakkaralla. Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan aiheeseen eli…
Tulevan vuoden suurimpaan ja tärkeimpään tavoitteeseen, joka on saattaa maaliin elokuvaprojekti. Iisakin kirkkoon, joka on stressin muodossa lyhentänyt elämääni useita vuosia. ”The Curse of the Witches Blood” on nimensä mukaisesti ollut varsin kirottu tuotanto, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että pääsemme vuonna 2014 viettämään sen kauan odotettua ensi-iltaa. Odotukseni sitä kohtaan ovat todella kovat, sillä se on Blood Ceremony Filmsin yli kymmenvuotisen uran ehdottomasti komein elokuva. Suuntaamme sillä ilman muuta kansainvälisille markkinoille ja sitä tullaan lähettämään elokuvafestivaaleille ympäri maailmaa.
Turha lienee edes kertoa, kuinka paljon tähän elokuvaan on panostettu, vuodatettu verta ja kyyneleitä, mutta lupaan että se on sen arvoinen. Toivottavasti saan hyvinkin pian kertoa kaikille, milloin Suomen ensi-ilta järjestetään (Elokuvaahan ollaan jo kyselty aina Kanadasta Etelä-Afrikkaan saakka ja tämä ei ole vitsi!).
Edellä mainituissa asioissa on jo tavoitteita enemmän kuin tarpeeksi – tai niinhän sitä luulisi, heh.. Vuoden 2014 tavoitteeksi olen asettanut myös kirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen. Lisäksi tavoitteeni on kasvattaa Horror-Shopin kylkeen pohjoismaiden suurin Viikinki-Shoppi! Varovaisen startin on saanut myös musiikillinen projekti, josta en vielä tässä vaiheessa sano sen enempää. Kuulostaako pähkähullulta? Onko tuossa enemmän kuin yksi mies pystyy suoriutumaan? Mahdollisesti, mutta luotan myös vyörytystaktiikkaan. Jos yksi projekti jää hetkeksi aikaa kiinni rasittavaan asemasotaan, niin sillä aikaa käymme salamasotaa toisaalla. Elämä on loppujen lopuksi yhtä suurta taistelua ja luonteeseeni ei kuulu antautua, antaa periksi eikä luovuttaa millään muotoa!
Vuosi 2013 on tuonut mukanaan uusia vihamiehiä, tovereita ja ystäviä. Se on ollut täynnä suuria tunteita moneen suuntaan. Välillä mietin, että olisi niin paljon helpompaa, jos en olisi tällainen ”tunneydinpommi” mitä satun olemaan, mutta jos olisin muuta, niin se en olisi enää minä – ainakaan sellaisena kuin olen nyt.
Siispä kavereilleni, tuttavilleni, taistelutovereilleni, ystävilleni ja rakkailleni toivon uuden vuoden tuovan mukanaan kaikkea sitä, mitä hyvän elämän kuuluukin tuoda tullessaan, mitä ikinä se sitten kenelle merkitseekään.
Lisäksi wanhana satanistina ja vaseman käden polun kulkijana haluan toivottaa myös kateellisille jurnuttajille, vihamiehilleni ja niille jotka sen ansaitsevat painajaisia, epäonnistumisia, sekä lisää katkeruutta elämäänne – olette sen ansainneet ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti