Kontrabasson jykevä soundi hakkaa kiihtyneen sydämen
rytmissä, pitti aaltoilee sekopäisenä merenä ja psychobellat tanssivat
viehkeästi lavan edessä. Stagella the BRAINS villitsee yleisönsä sellaiseen
hurmaan, että en ole moista menoa nähnyt enkä tavoittanut vielä tämän vuoden
puolella. Heittämällä vuoden paras keikka so far ja eipä jäänyt kauas tästä
aktista Flesh Roxonkaan, joka heitti oman timangin kovan settinsä juuri ennen kanadan poikia.
Colin the bass killer! (© Jarmo Katila) |
Miten voikaan olla näin hyvä fiilis. Miksi helvetissä en ole
viime aikoina ollut sen enempää näiden herrojen kanssa liikenteessä. Liian
pitkä tauko, liian kauan poissa kuvioista. Nyt tilanne korjataan! Tätä
kirjoittaessani taustalla soi Nicky Rottenilta saatu ”Flesh to the Bone”
vinyyli ja tsekkailen keikkakalenteriani lisätäkseni sinne Flesh Roxon
keikkoja. Bändi on todella kovassa vedossa ja huomaa että uutta virtaa on saatu enemmän
kuin akut suostuvat vetämään. Siltikin kaipaan edelleen Mäkisen Villen
läskibassoa lavalle, sillä se oli mielestäni enemmän kuin pala Roxonin sielua.
Tunnustan olevani joissain asioissa menneisyyteen takertuja. Omalta osaltani on vaikeaa niellä sitä, että
maailman miehekkäimmän soittimen tilalla on nyt jotain muuta, mutta ymmärrän myös bändin kannalta sen miksi näin on. Jotenkin erityisen haikeaa
on se, että itse tuon tuomiopäivän instrumentin mestari kurittaa nyt soitintaa toisessa
orkesterissa. Vaikka emme olleet (emmekä vieläkään ole) läheskään
kaikista asioista samaa mieltä Villen kanssa, niin pidän hemmosta todella
paljon ja harmittaa että häneen ei enää törmää näissä kuvioissa. Jotenkin sama fiilis tuosta hommasta kuin Burtonin pois menosta
Metallicasta. No, onneksi Ville ei ole vaihtanut hiippakuntaa, vaan basso soi
edelleen, mutta jossain toisessa bändissä jonka nimeä en muista, heh!
Outoa oli myös se, että rumpuja räimi Peten sijasta Antero, Roxonin uusin vahvistus. Antero on mahtava tyyppi ja tuttu suomen kovimmasta HorrorPunk bändistä Scarecrowsta, joten sikamaisen kovan kannujen kolistajan ovat bändiinsä saaneet! Siltikin sitä hätkähtää kun tuttu naama ei olekaan virnistelemässä lavan takaosassa ja tottumiseen menee varmasti hetki. No, vain muutos on pysyvää, mutta ystävät säilyvät ja Roxonin panssarijuna jyrää eteenpäin!
Ensimmäinen keikka jonka Roxoneilta näin oli omassa pienessä kauhukau- passani sörnäisissä. Olipahan helvetinmoinen keikka - olisiko ollut 2013?! |
Lunatics 2013 (© Jarmo Katila) |
Bad boys rolling Panama (the Brains & Flesh Roxon tour 2014) |
Kitaraduetto Nicky & Rene On the Rocks 2015 (© Jarmo Katila) |
Tuntuu kuin olisi palanut pitkästä aikaa kotiin, pitkältä matkalta, ystävien keskelle - love you all!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti