1.1.-11 ja aika miettiä hetken aikaa, mitä ihmettä sitä koettaisi saada aikaan kaikilla 365:llä päivällä, joita tuleva vuosi tuo tullessaan. Tuskin nuo päivät kaikkeen siihen riittävät, mitä haluaisi tehdä, mutta aina voi ja pitää yrittää!
Tärkein koitos on ilman muuta saattaa valmiiksi Blood Ceremonyn viimeisin elokuva "The CURSE of the WITCHES BLOOD", mikä on tällä hetkellä editointivaiheessa (kirjoittelen editoinnin "ihanuudesta" sitten myöhemmin vähän pidemmin, jollen sitä ennen kuole vatsahaavaan;). Jos kaikki menee edes hiukan suunnitelmien mukaan, niin tällä kertaa pystymme välttämään ne järjettömät katastrofit, mitkä ovat seuranneet meitä jo vuosikausia. Sanoinko seuranneet? Ongelmat ovat suorastaan käyneet kimppuumme, kuin korppikotkaparvi puolikuolleena karkuun pyrkivän uhrin selkään, tämän raahautuessa aavikolla eteenpäin. Epäilen vahvasti, että katastrofeilta ei vältytä tälläkään kertaa, joten tarttee varmaan pitää purkki rauhoittavia lääkkeitä työpöydän kulmalla pehmentämään tulevia tunnekuohuja. Pöydän toiselle kulmalle sijoitan vastaavasti jotain amfetamiinijohdannaisia sekä energiajuomia, notta jaksaa valvoa yöt läpeensä prokkiksen parissa.
Editointiviikkojen lomassa on hyvä pitää huolta myös kameroiden toimivuudesta ja pitää ne kuvauskuntoisina. Tämä tarkoittaa sitä, että viikonloppujen aikana pitää saada viime keväällä uudelleen käynnistettyä "From beyond" sarjaa kuvattua ja vietyä eteenpäin. Kamerat kun pahimmillaan muuttuvat kiveksi, jos niitä ei käytä ja toisaalta, niihin on tullut sijoitettua tuhansia euroja, joten olisi synti pitää niitä pelkästään kameralaukussa. Luulisi että tuossa olisi kevättalveksi tarpeeksi puuhaa, mutta ei, lisää tekemistä pitää haalia, joten yksi idea TV-sarjasta on lähtenyt muhimaan ajatuksesta toteutuksen tasolle. Tähän palaan vielä hieman myöhemmin kunhan vaan saan jäsenneltyä asiat niin, että pyörät saadaan oikeasti pyörimään.
Suunnitelmissa on myös uusi kokopitkä elokuva, mutta rehellisyyden nimissä en usko, että pääsemme kuvaamaan sitä ennen loppukesää. Tuotannosta on tulossa sen verran valtaisa, että se vaatii paljon todella paljon valmisteluja: puvustamista, lavasteiden ja tarpeistojen rakentamista ja mikä ikävintä - kamalasti rahaa. Sen verran tässä on kuitenkin vuosien varrella oppinut, että näitä asioita voidaan tehdä hyvinkin sillä aikaa, kun muut projektit ovat käynnissä, eli jostain pitäisi löytää muutamia ompelijoita ja käteviä ihmisiä käsistään, joilla olisi aikaa pieneen puuhasteluun kevättalven pimeinä iltoina, jotka eivät kavahda aihetta "Kolmas valtakunta" (tämä tarkoitti sitä, että saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi:).
Haaveena olisi myös saada vihdoin ja viimein ensimmäinen kirjani uunista ulos. Opus on jo valmiiksi kirjoitettu ja odottaa kustantajalta julkaisupäätöstä, eli pitää varmaan alkaa pommittamaan heitä aiheeseen liittyen. Toisaalta sitä voisi varmistaa paremmin selustaansa ja lähettää sitä myös muille kustantajille arvioitavaksi. Ei pidä turvautua vain yhden kortin varaan. Ja jos käy niin, että sitä ei kukaan kustantaja päätä julkaistavakseen ottaa, niin sitten julkaisen sen itse perkele - periksi antaminen kun ei kuulu sanavarastoon! Toisaaalta se on sitten heidän tappionsa, sillä kirja jonka nimi on "Blood, Boobs and ten year's hell of making movies" on varma myyntihitti, hehee! Ai niin, sain yhdeltä ystävältäni (joka toimi kirjan koelukijana) hyvän vihjeen siitä, miten kirja kannattaa päättä. Ystävän neuvona hän suositteli, että liitän sinne suoraan kopion asianajajani käyntikortista - mitä lie moisella tarkoittanut?!?
Mielessä on kutkutellut jo toisenkin kirjan kirjoittaminen, vaikka ensimmäistäkään ei ole vielä julkaistu. Tai jos rehellisiä ollaan, niin onhan tuon kirjoittamista jo tullut aloitettuakin. Jos ensimmäinen kirja kertoi neljän ensimmäisen elokuvan kaaoksista ja kommelluksista, niin tämä toinen jatkaa luontevasti siihen, mihin ensimmäinen loppui. Poikani jääkiekkokausi jatkuu ja mitäpä muuta minulla olisi kuin aikaa istuessani jäähallin kahvioissa treenien loppua odotellessa. Sitten vielä se haaveena ollut lasten kirja... Lisää aikaa jostain ja heti pliis!!!
Monta muutakin projektia on mielessä liittyen erilaisiin t-paitoihin, julisteisiin, kirjojen julkaisuihin (ei pelkästään omien), että jo pelkästä ajatttelemisesta saattaa sairastua pahimmanlaatuiseen stressiin ja iho alkaa punoittumaan nokkosihottuman puhjetessa sekä verenpaineen kohotessa vaarallisen korkeaksi. Ehkäpä suurin haave näistä uusista prokkiksista on oman elokuvateatterin perustaminen. Sellaisen pienen ja tunnelmallisen, jonka uumeniin mahtuisi 30 elokuvateatterituolia, ja jonka valkokankaalta yleisö voisi nauttia hiukan marginaalisempaa elokuvaa kauhun, goren, exploitaatio ja kulttielokuvan merkeissä. Etsinkin tällä hetkellä sopivaa liiketilaa ja samoihin tiloihin tulisi myös Horror-Shopin kivijalkamyymälä. Salaisena haaveena tämän takana on se, että jonain päivänä tuo kaikki saattaa kannattaa niin hyvin, että voisin irtaantua 15 vuotta kestäneestä, rotan lailla ihmistä järsivästä ICT -oravanpyörästä (mutta tämä on salaisuus ja sitä ei saa kertoa työnantajalleni;). Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... elokuvateatterituolit on jo hankittuna ja koetan saada vähitellen rahaa säästöön esitystekniikka yms varten. Sitten kun sopiva tila on valmiina, niin toiminnan saisi käynnistettyä kahdessa viikossa. Liiketilojen vuokrateivät ole ilmaisia ja euroja pitää saada sisään vähän helvetin nopeasti, ettei tälle haaveelle käy samalla tavalla kuin 90-luvulla perustamalleni taidegallerialle (RIP).
Ulkomaan matkailu saattaa jäädä lomien puolesta kaukaiseksi haaveeksi, sillä siitä pitää huolen katastrofaalinen taloudellinen tilanne ja helmikuussa lisääntyvä perhe (kyllä, olen kuullut huhua että vampyyrilepakko pudottaisi pienen parkuvan nyytin Hakunilan suuntaan noihin aikoihin - ei siis haikara). Olen ikuinen optimisti ja luotankin siihen, että tulevana syksynä on luvassa huomattavan paljon elokuvasäätiön tukemia festivaalimatkoja maailmalle, samalla kun menemme esittelemään ulkomaan eläville Suomalaista kauhuelokuvaa - USA, Eurooppa, Etelä-Afrikka sun muut, täältä tullaan! Toisaalta kun elokuvasäätiön päättäjät saavat kirjani käsiinsä, saattaa olla, että näiden matkojen suhteen ollaan melko nihkeitä. Vertaan kirjassani säätiön toimintaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen (mitä se todellakin on) ja se saattaa hidastaa hakemuksiemme käsittelyä. Jäähän meille kuitenkin aina yksi vaihtoehto, jos hakemusten suhteen ollaan kovasti hankalia. Voimme aina tehdä rikosilmoituksen elokuvasäätiöstä, jos he rikkovat räikeasti omia sääntöjään kulttuuriviennin tukia jakaessaan;)
Monta muutakin suunnitelmaa on vireillä ja asiaa tekemättä. Blood Ceremony Magazinen pitäisi ilmestyä neljä kertaa tulevana vuonna, Suomeen pitäisi siinä sivussa tuoda muutama näyttelijä ulkomailta osallistumaan elokuvantekoon, viettää aikaa ystävien ja tärkeiden ihmisten kanssa ja ja ja...
Ennenkuin alan hyperventiloimaan, niin totean, että onpahan mielekästä tekemistä koko vuodelle ja että ei pääse kuivumaan kiinnni sohvaan telkkaria katsellessa. Tässä wanhassa sotahevosessa kun ei ole muuta kuin kaksi vahdetta: joko täyttä höyryä eteenpäin tai sitten vajoaminen kataplektiseen tilaan! Parempi unohtaa eniten vihaamani sanayhdistelmä "mutta kun", joka on aktiivisen tekemisen pahin vihollinen ja syöksyä suin päin uusiin seikkailuihin!
Vuosi 2011, TÄÄLTÄ TULLAAN!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti