Vampyyritappajapahvimukien hyökkäys!

"Miia Nurmi 6:n uutisista hyvää iltaa! Olemme täällä Helsingissä, tuomiokirkon edessä ottamassa selvää oudoista tapahtumista, joiden sanotaan saaneen alkunsa kaksisataavuotta sitten sinetöitynä olleen oven avaamisesta. Meillä on täällä paikalla kaksi silminnäkijää, voitteko kertoa mitä tapahtui?". Juuri kun haastateltavat alkavat kertomaan tarinaansa kuvankauniille toimittajalle, kuuluu tuomiokirkon suunnasta ihmisten kiljuntaa ja paniikissa oleva väkijoukko ryntää kohti kameraa ja uutistoimittajia. Kimpussaan heillä on ilmasta käsin syöksyviä pieniä hirviöitä suoraan helvetistä - hämmennys on valtava ja pakokauhu leviää kaikilla paikallaolijoihin - ilmojen tappajat, siivekkäät vampyyripahvimukit eivät säästä ketään, jotka heidän hampaisiinsa joutuvat!

Mitä helvettiä, kysyy usea tätä blogia lukeva henkilö tässä vaiheessa - minkälaisia elokuvia Blood Ceremony Films on alkanut tuottamaan. Olemmeko siirtyneet vakavasta kauhusta trash-elokuvien pariin? Vastaus tähän on että ei, emme ole siirtyneet (toistaiseksi) ihan näin rujoon materiaaliin, vaan kysymyksessä on virka-apu Kanadalaisille kolleegoillemme.

KILLER CUP 3-D on JefX Granierein kolmas osa saagaan, missä hurjistuneet kertakäyttömukit alkavat hautomaan kostoa ihmiskunnalle ja käyvät säälittä pahaa-aavistamattomien uhriensa kimppuun. En enää kuollaksenikaan muista, mistä nämä tapahtumat saivat alkuunsa, miksi mukit niin ihmisille suivaantuivat , mutta sillä ei varmaan ole merkitystäkään. Pitää varmaan katsoa kaksi ensimmäistä osaa lähiaikoina uudelleen. Jef toimii nokkamiehenä A.Normale Productions nimisessä elokuvaryhmässä. Ryhmä pitää majaansa Montrealissa Kanadassa. Tappajamukien lisäksi Jef on tuottanut/ohjannut muitakin tutustumisen arvoisia kauhulyhäreitä ja parhaiten niihin pääsee tutustumaan ryhmän kotisivujen kautta osoitteessa www.anormaleproductions.com

Se, miksi me olemme olleet aiheuttamassa hämmennystä lukuisien turistien keskuudessa keskellä päivää Helsingissä, johtuu siitä että Jef halusi kertakäyttömukien vitsauksien leviävän ympäri maailmaa - ei pelkästään Kanadaan. Elokuvaan lisätään (Cloverfield tyylisesti) uutisinserttejä, joissa kerrotaan hirviöiden hyökänneet maailman metropoleihin, kuten Lontooseen, Moskovaan, New Yorkiin ja luonnollisesti myös Helsinkiin. Me astuimme tässä kohden mukaan ja lupasimme kuvata heille kyseisen spotin.

Kaikki tämä vaati hiukan valmisteluja ja perjantaina 14.1.2011 kokoonnuimme Blood Ceremony Filmsin studioille askartelemaan näitä hirviöitä. Kyseessä oli varsin terapeuttinen istunto, joka muuttui loppuillasta jo hysteriaksi, mutta nauruhan pidentää tunnetusti ikää. Nämä lavastepajoissa vietetyt askartelukerhot vetävät jatkuvasti aktiivisia ryhmäläisiä paikalle ja tällä kertaa tulijoita olisi ollut enemmän kuin tekemistä olisi riittänyt,. Jouduimme jopa ilmoittamaan osalle henkilöistä, että tuleehan näitä myöhemin lisää ja että tällä kertaa ei mahtuisi mukaan (lupaan tässä ja nyt, että lavasteiden ja proppien rakentelua riittää vielä vuosiksi eteenpäin  erilaisten tuotantojen merkeissä).

Pelästynyt virolainen turisti & Boris

Seuraavana päivänä olivatkin jo vuorossa kohtauksen kuvaukset. Ilmojenhaltijat, perin vittumaisina otuksina,  olivat päättäneet tehdä meille pientä kiusaa ja roiskaisseet riesaksemme kelpo pakkasen. Siinä sitä sitten sormenpäät valkoisina solmimme siimoja puomeihin, hiipivän kuolion alla. Jäisen siiman toisessa päässä killui aina yksi vampyyripahvimuki valmiina käymään uhrinsa kimppuun.
Kiinnitettyämme puomeihin kymmeniä otuksia, huomasimme siimojen sotkeutuvan pahemman kerran yhteen. Suureksi harmiksemme möröt olivat pian, kuin vinksahtaneet viinirypäleet tertuissaan. Ei siinä auttanut muu, kuin ruveta osaa taas uudelleen irroittelemaan ja eri kohtaan puomia kiinnittämään, jotta olisimme saaneet ne erilleen.  Onneksi meillä oli kuitenkin kuvauspaikalla kaksi autoa käytössämme, jonne viluiset avustajat ja näyttelijät pääsivät aina välillä lämmittelemään ja sulattamaan kangistuneita raajojaan.

 

Uutistoimittaja sai fanin

Noin tuntia myöhemmin ja vastoinkäymisistä huolimatta, aloimme purkittamaan kohtausta pakkasen heikentämin kameran akkujen varassa. Väkijoukko, joka huutaa, kiljuu ja huiskii kauhuissaan pahvisia, siivekkäitä mukeja kimpustaan ei ole ehkä se tavanomaisin näky keskellä Helsinkiä. Päädyimme varmasti todella monen turistin valokuva-albumiin ja matkakertomuksiin. Kaaos oli kamala ja huuto vertahyytävää!
Ai niin! Lyöttäytyipä joukkoomme vielä kaksi Venäläistä turistia, jotka halusivat pienessä vodkahiprakassa päästä mukaan elokuvan tekoon - mikäpäs siinä, itänaapureille ohjeistus englanniksi ja avustajajoukkomme kasvoi kahdella. Itseasiassa Igoria ja Borista onkin kiittäminen valokuvista, jotka tästäkin kirjoituksesta löytyvät.. спасибо