Ghoulina

En tiedä mistä ihmeestä se hiipi salakavalasti seläntakaa kimppuun, mutta nyt siitä ei taas pääse eroon - ei millään! Kauhea vimma maalata ja vieläpä perinteisellä sivellintekniikalla ruiskujen sijaan. Koska vanhat maalit olivat kuivuneet vuosien varrella käyttökelvottomiksi koppuroiksi purkkeihinsa, alkoi urakka maalaustarvikkeiden uusimisella...

 

Akryylit ovat siitä mukavia, että ne kuivuvat nopeasti eivätkä haise. Sopiva
valikoima värituubeja ja kunnon siveltimet - huonoilla välineillä ei kannata lähteä
tekemään mitään, sillä siinä tulisi vain paha mieli. Perussetti ja muutama kangas
nielaisevat helposti 100euroa (summassa ei ole mukana vielä edes punaviiniä!)

Jostain pitää aloittaa: Lyijykynä ja kangas olivatkin aluksi varsin outo
yhdistelmä pikkutarkkaan työskentelyyn tottuneelle maalarille, mutta pian
siihenkin tottui ja lakkasin puhkomasta kankaaseen kynänkärjellä reikiä...

Kun itse maalaamiseen pääsi käsiksi, niin työ alkoi
etenemään varsin vauhdikkaasti. Ikävä kyllä tällä
kertaa ei ollut käytössä elävää mallia, joten Ghoulina
sai muotonsa valokuvien perusteella...

Seuraavalla kerralla palattuani maalaustelineen ääreen,
halusin muuttaa maalauksen tunnelmaa. Kuutamo oli
jotenkin liian helppo ratkaisu ja koska koetin tavoittaa
enemmänkin PopArt henkeä, oli valinta "usvainen ilta",
joka ei vaadi kovia varjoja, vaan sopii paremmin
suuremmille ja tasaisille väripinnoille...

"Ghoulina" (14.4.2011), Akrylic/brush, 65cm*55cm

Kokonaisuudessaan maalauksen valmiiksi saattamiseen kului aikaa noin 40 työtuntia. Pelkästään kahdeksan tuntia meni kasvojen viimeistelyyn, sillä en ollut alkuunkaan tyytyväinen kolmeen ensimmäiseen versioon. Toisaalta kukapa sitä työtunteja näissä hommissa laskee. Pääasia on itse maalaaminen, joka toimii aivan helvetin hyvänä terapiana. Maalaamisen aikana kun ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin itse työskentelyyn ja taustalta vyöryvään musiikkiin, joka koostui tällä kertaa lähes kokonaan Nekromantixin tuotannosta ja erityisesti Ghoulina -kappaleesta, joka toimi vahvana innoituksen pohjana maalauksen maailmalle.

"You're the sweetest creature I've ever seen,
A freak to the public, but your my beauty queen..."

Ensimmäinen maalaus pitkästä aikaa on nyt valmis ja seuraavaa on aloiteltu. maalaamaan. Jossain takaraivossa kummittelee ajatus omasta näyttelystä. Kauhuaiheisia maalauksia, sopivan synkeä tunnelma ja musiikkia, joka virittää ihmiset oikeaan mielentilaan. Hmm, pakkohan se on saada toteutettua - joskus:)