31.10.2010

NordicFantasy.info arvosteli "Black Blooded Brides of Satan" -elokuvan

Sain tänä aamuna lehdistötiedotteen, missä kerrottiin uudesta www-sivustosta, joka keskittyy Pohjoismaisen genre-elokuvan (Kauhu, exploitaatio, Sci-Fi) esittelyyn. Yhtenä sivuston tarkoituksena on tuoda näitä elokuvia, niiden taustoja ja tekijöitä paremmin näkyville kansainvälisellä mittapuulla ja löytää niille lisää yleisöä sekä näkyvyyttä. Ilokseni huomasin, että viimeisin elokuvamme oli päässyt arvosteltujen elokuvien joukkoon!
 
Ohessa arvostelu olkaa hyvä: Rape, snuff movies, black metal, devil worshippers, drug abuse and corrupted priests are some of the ingredients in Finland’s first foray into Satan horror. Black Blooded Brides of Satan is part social commentary, part splatterfest, and part exploitation.

The story in Black Blooded Brides of Satan is a bit episodic and fragmented, but deals with alienated young people who seek comfort in drugs and religions that are no good to your physical or mental health. A young girl is recruited into a cult that worships Satan, after having had a quarrel with her parents and being kicked out by her boyfriend. She believes the cult will offer her strenght and sympathy; in stead, she can’t handle the pressure, and tries to get out. At the same time, several naked, raped and dead girls are found around Helsinki.

Finland has a reputation in some countries for making dark and bleak movies and TV drama. Every Norwegian who grew up in the 70s and 80s remember the depressing “Finnish TV theatre”, which later has been explained by sociologists as being partially true. The Finns are Nordic champions in doom and gloom, so when this movie comes along with no bright moments whatsoever, it does not sur prise me. The film shows broken down relationships, astray youth, negative subcultures and nonfunctioning institutions. Even the presumed good guy is a groping bastard. I would not go as far as saying the movie is typical Finnish, but no other Nordic country would be a more natural cradle for this movie. The movie is filled with other Finnish clichés too. Vodka, winter and macho attitudes (that includes many of the women) are things you expect in a Finnish movie, and they are present at full effect.

Another important aspect of this movie is the fact that it is an independent, super-low-budget home-made movie. I bet none of the actors or crew members are professionals. Very little money and technology have been used to make the movie look good, and both artistic and technical efforts are of amateur-level quality. This means there are many things one cannot expect from the movie, and you cannot critizie it for everything it lacks. Slow pacing, too much dialogue, muddy visuals and all that; these are things you have to live with. What remains is the energy and interest everyone has put into the movie. It’s a very brutal movie, and the intentions have been the best. At one point I thought they would go over the top, and obviously they went as far as they could in order to keep the movie legal, so there is nothing wrong with the visions and ideas of the director, writer and producer. In fact, the end of the movie puts a new spin on the rape-revenge concept, a spin only gloomy Finns could have thought of.

Black Blooded Brides of Satan is definitively not for everyone. Even when you are used to low-budget amateur movies, the graphic violence, brutal rapes and depressing ending put the movie in a disturbing category which cannot be compared to 99% of other entries in the splatter-exploitation genre. I’ve seen nazisploitation movies that are more cheerful than this one. The movie balances on a very fine line between violent and sick entertainment, which I think was the ultimate goal of the makers. I just hope the movie does not reflect the mental state of youth in Finland today. That would be really depressing.
Rated 7 of 10 (more gore in the middle part would have made it an 8).

www.nordicfantasy.info

At nordicfantasy.info we will publish news, reviews, videos and background information on science fiction, horror, fantasy and exploitation films and TV from Norway, Sweden, Denmark, Finland and Iceland. Nordic horror and genre movies are currently gaining momentum but are not reported enough in international media. nordicfantasy.info aims to promote our homegrown genre films to an international audience, and is the first media ever to do so under one roof. "The internet is full of information on every
possible topic, but no single source focuses on Nordic horror and fantasy films..... until now! I hope nordicfantasy.info will become THE place to go to for news and reviews on horror, fantasy and exploitation films from these five neighbouring countries", site editor Glenn Folkvord says.

Site editor Glenn Folkvord (b. 1974) is a Norwegian journalist, critic, editor and media development.

29.10.2010

Illallinen Belialin isän kanssa

Kello on jo reilusti yli puolenyön... Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta uni ei varmasti ota vielä tullakseen, sillä kehossa on virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa konsanaan. Ehkäpä iltapalksi vielä yksi Sirtaludi tasoittamaan helvetillistä selkäsärkyä ennen nukkumaan menoa? Veikkaanpa, että tällä tavalla tulee taattua treffit NukkuMatin kanssa, mutta sitä ennen muutama rivi päivän tapahtumista...

Tänään on ollut kyllä mitä loistavin päivä ja sellaisia on ilo jakaa ystävien kanssa. Olemme kylväneet koko illan Night Visions 2010 -elokuvafestivaaleilla Blood Ceremyn standilla saastaa ja turmellusta, myyden festivaaliyleisölle elokuvia ja t-paitoja. Kauppa kävi vähintäinkin kohtuullisesti ja vaikka olisikin ollut mukavaa päästä katsomaan itse rainoja, niin vähintäin yhtä mukavaa on tavata festivaaliyleisöä tiskin toiseltakin puolelta käsin. Päivän suosituimmat paidat olivat "I love zombies", "Mom, Dad, Me & Satan" ja "Meidän äiti tekee teidän lapsista ruokaa". Elokuvien puolella myyntihitti oli itseoikeutetusti Frank Henenlotterin uusin elokuva "Bad Biology", joka suorastaan revittiin käsistä.

Ilme kohdillaan=D (Allekirjoittanut sekä Miia Auri-Elinan ottamassa kuvassa)
Tähän liittyen, illan kohokohta oli hampurilaisillallinen itse ohjaajasuuruuden (sekä hänen kuvaajansa) kanssa Ravintola Copacabanassa! Samalla kun nautimme kolmeen pekkaan suomalaisen ravintolapalvelun "ystävällisyydestä" ja kohtuullisen mauttomista annoksista, oli meillä hyvää aikaa kelpo haastatteluun koskien Henenlotterin uraa ja elokuvia. Kävimme läpi elokuvia alkaen Basket Casesta Brain Damageen. Frankenhookerin tuotannollisista painajaisista aina uuden elokuvan haasteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Lisäväriä Frankin haastatteluun antoi myös Bad Biologyn kuvauksesta vastannut Nick Deeg, joka tulee olemaan mukana myös Henenlotterin seuraavassa elokuvassa kuvaajana. Harmillista kyllä, uudesta elokuvasta kaksikko vaikeni visusti, ja kieltäytyi antamasta aihealueesta pienintäkään vihjettä.


Tuntia ja lukuisia mielenkiintoisia tarinoita myöhemmin, palatessamme takaisin Maksim -elokuvateatterin suojiin, Frank tiedusteli vielä tarkemmin suomalaisesta saunakulttuurista. Järkytystä aiheutti tuntemattomien uroiden keskenään harrastama alastomuus ja siihen liittyvät oudot rituaalit.
-Hei Nick, mitä tuumaisit, jos sanoisin että mennään ensiviikolla Suomeen, riisutaan siellä miesporukassa kaikki vaatteet pois ja piiskataan toistemme hiksiä vartaloita oksilla... Voiko mikään olla enää enempää gay meininkiä?!? Meillä New Yorkissa vastaavaa tapahtuu kuulemma vain kinkybileissä, sanoo Frank päätään puistellen ja katoaa festivaaliyleisön sekaan kieltäytyen ehdottomasti osallistumasta moiseen toimintaan...
Ilmeisesti Night Visionin järjestämä saunavuoro kunniavieraalleen jäi tällä kertaa käyttämättä.

Aarteet omistuskirjoituksilla...
Haastattalu on nyt purkissa ja valmiina jaettavaksi kaikelle kansalle. Koetetaan saada se kokonaisuudessaan seuraavaan "Blood Ceremony Magazineen" joka ilmestyy ensi vuoden puolella. Nyt tuntuu siltä, kuin NukkuMatti alkaisi kolkutttelemaan anestesiakartullaan takaraivoon ja Sirtaludien vaikuttttttttttttttttt.................... grooh zzz zzz zzz

27.10.2010

Elokuvan tekeminen on pelkkää glamouria ja säihkettä - yeah right!

Creepings!

Aika avata mielipuolen päiväkirja ja tähän tarkoitukseen sopii mainiosti elokuinen kuvausviikonloppu, liittyen uuden elokuvamme "The CURSE of the WITCHES BLOOD" kuvauksiin... Kun kaikki menee pieleen, niin uskokaa pois - kaikki voi mennä vieläkin pahemmin pieleen! Jos olisin itsetuhoinen ihminen, niin olisin varmasti tähän mennessä maalannut työhuoneeni katon aivon kappaleilla, luunsirpaleilla ja koristellut koko komeuden vielä hauleilla - yhdellä ainoalla posauksella (jo moneen kertaan, mikäli se vain olisi mahdollista). No, vitsit sikseen, en ole itsetuhoinen, vaikka elokuvanteko varmasti onkin pahinta masokismia mitä ihminen voi itselleen tehdä. Jokainen meistä luo oman helvettinsä...

Kuvassa: Antti Räisälä, minä sekä Lennart Mad
7. elokuuta AnnoDemoni 2010 lähdimme kuvaamaan uuteen elokuvaamme (CotWB) kohtausta, jossa Mathew palaa sodasta kotiin. Aikataulut lähtivät kusemaan alusta lähtien ja huolella. Se ei ollut ongelmista suurin, sillä tiesimme jo etukäteen, että näin kävisi. Syy siihen oli, että paikalla ei olisi yhtään pääkuvaajaamme vaan joutuisimme kuvaamaan kohtaukset SpecialFX-neromme Antin kanssa (meidän kahden talentit löytyvät loppujen lopuksi muualta, kuin kuvaajana toimimisessa;). Uskomatonta kyllä, saimme alkupään kuvaukset purkkiin "vain" toista tuntia myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta ja lähdimme kohti pääkuvauslokaatiota (ja kuvattu materiaali on todella komeaa siitäkin huolimatta, että emme todellakaan ole kameramiehiä).

Mika Vattulainen esittää elokuvassa sodasta palaavaa Mathewia
Seuraavaksi siis kuvaamaan illan pääsettiä. Pääsimme viimein perille muutamien eksymisten jälkeen. Paikkaan, jonka olimme käyneet katsastamassa jo päivää aiemmin. Itse asiassa saimme viereisen tontin omistajalta luvan kuvata vieläkin komeammassa ympäristössä - LOISTAVAA!!! No, ei muuta kuin kamoja purkamaan ja laittamaan kuvauskalustoa toimintakuntoiseksi. Agrekaattia metsään siirtäessämme, kuului jalkojeni alta epämiellyttävä rusahdus, jota seurasi korvia huumaava surina... Jos kerron että olen ampiaisfoobikko, niin se riittänee toimimaan alustukseksi (Fobia = hallitsematon pelko). Kantapääni alla rikkoutuneesta maa-ampiaspesästä nousi ilmaan välittömästi satoja hurjistuneita ampiaisia, jotka hyökkäsivät välittömästi kuvausryhmämme kimppuun!!! Ilma sakeana ampiaisista pakenimme kuka minnekkin huutaen ja huitoen. Pistoja satoi joka suunnasta näiden viheliäisten hirviöiden toimesta. Yllättävää kyllä, en itse saanut ainuttakaan pistoa (joku sanoi, että juoksin kokooni nähden lujempaa, kuin kukaan olisi uskonut - vrt. wanhat piirretyt ääniefekteineen).

Surinan lakatessa ja ampiaisten rauhoittuttua, wanha sotaratsu, lähes 30 vuotias heponen saapui paikalle 5km ratsastuksen jälkeen (meillä ei ollut traileria) ja olimme valmiina alkamaan purkittamaan kohtausta (Siirettyäemme kuvauskaluston kauemmaksi ampiaisista). Hevosvanhus oli jo tässä vaiheessa väsynyt jä läkähdyksissä pitkästä kuvauspäivästä yli 30 asteen paahteesta eikä enää suostunutkaan (ymmärrettävästi) yhteistyöhön. Lisäksi sotaratsu parka satuttu itsensä ja hänet vietiin verta vuotavana paikattavaksi ja lepoon. Kuvaukset eivät voineet enää siltä osin jatkua, joten "vituiksi meni". Paikalle saapuneet näyttelijät, jotka olivat tulleet Kotkasta saakka Kirkkonummelle, jouduttiin lähettämään kotiin. He olivat odotelleet tuntikausia vuoroaan, päästäkseen näyttelemään - turhaan. Tällä kertaa kohtausta ei voitu purkittaa ja se jouduttiin kuvaamaan seuraavana viikonloppuna uudestaan - tällä kertaa kaukana alkuperäisestä lokaatiosta, sillä jostain syystä tuntui, että ensimmäisen paikan yllä leijui paha karma (ampiaisten lisäksi).

Päätimme siis purkaa kuvauskaluston, siirtää romut autoihin ja lähteä pois paikalta tappion kärsineenä. Luulisi että tässä oli ongelmia jo riittämiin, mutta ei! TV-Shopin tädin sanoin: "Eikä tässä vielä kaikki!" kruunasi koko homman. Ryhmämme uusin työkalu ja ylpeys, (1.000 euroa maksanut) KRAANA oli purettu ja siirretty odottamaan lastaamista Datsuniin. Erikoistehostemiehemme Antti ei tätä huomannnut, vaan käynnisti auton ja ajoi vahingossa kraanan yli. Kuului räjähdys auton eturenkaan puhjetessa ja suhinaa, kun ilma purkautui ulos tuhoutuneesta renkaasta. Renkaan alla olivat kraanan puoliskot pahasti solmuun vääntyneinä. Kun saimme ne sieltä viimein pois, niin totesimme tuhon tapahtuneen! Onneksi kraana saadaan näillä näkymin ehjättyä - Antin rengasta ei.

Kuva kertoo kaiken...
Vihamielisten ampiaisten ympäröimänä (kyllä, ne pirulaiset heräsivät uudestaan) Antti ja Mika sitten operoivat raskaan amerikanraudan renkaan tilalle vararenkaan Datsunin tunkilla. Tunkki on suunniteltu noin 2 kertaa kevemmän auton nostoon, mutta kyllä se silläkin ilmaan saatiin - pehmeästä maasta huolimatta. Lopulta saimme auton ajokuntoiseksi ja pääsimme pois tuosta kirotusta paikasta. Emme yksinkertaisesti voineet enää muuta kuin nauraa. Kun homma menee näin överiksi, niin kaikki menee sliloin jo hysterian puolelle...

Ps: Mitä tästä opimme - emme yhtään mitään. Elokuvan teko jatkuu entisellään ja uudella innolla (Lisää tähän "hulluus hymiö")!!!