Kyllä kyllä kyllä, ”The Curse of the Witches Blood” -elokuva valmistuu.
Itse asiassa se voisi valmistua ihan alle kuukaudessa, mutta siihen
tarvitsisin kuukauden stressitöntä aikaa jolloin voisin vain keskittyä
sen tekoon. Avataanpa aihetta hieman, niin ehkäpä sen jälkeen ymmärrätte
paremmin mikä siinä oikein kestää…
Tällä hetkellä (tätä tilaa
on kestänyt jo aika pitkään niin kauan kuin olen ollut päätoimisena
yrittäjänä toista vuotta) joudun taistelemaan joka helvetin pennistä
maailmalta, että saan perheeni ruokittua. Se tarkoittaa sitä että joudun
priorisoimaan ajankäyttöni niin, että se asia joka ei tuo nopeaa rahaa
käyttöön, siirtyy niiden juttujen tieltä, joilla saan ostettua
perheelleni ruokaa. Laskuja on pinossa noin 2.500euron edessä ja about
puolet ulosottokelpoisa. Tilillä on rahaa 3 euroa, joten yhtälö on
selvä. Jos saan jostain revittyä edes 20 euroa elämiseen ja laskujen
maksuun tai vaihtoehtoisesti istuttua koko päivän elokuvan edessä
edistääkseni sen valmistumista, niin mitä luulet että teen? Olkoonkin
että itse elokuva on varmasti tuottoisa ja sillä maksaa laskuja pitkän
aikaa verrattuna vaikka t-paitojen tekoon kun se valmistuu, mutta sitä
ennen on vaara menettää luottotietonsa, joutua taivasalle ja kuolla
nälkään jos keskittyy vain tuohon pitkän ajan unelmaan.
Paine
on järjetön. Firma täytyy saada pysymään hengissä ja mieluummin niin,
että sen saa kannattamaan niin nopeasti kuin ikinä. Nyt sillä elää nippa
nappa, mutta panostamalla siihen siitä voi saada ihan kelvollisen
palkanmaksajan 1-3 hengelle lähivuosina. Mutta se ei tule ilmaiseksi.
Tällä hetkellä se tarkoittaa parikymentuntisia työpäiviä ja 5 päivän
työviikoista ei voi edes unelmoida. Osa-aikatöitä teen aina kun siihen
on mahdollisuus ja niitä on tarjolla. Muuten ei selviäisi. Firman
tuloista suuri osa tulee mm. t-paidoista tätä nykyä. Jos kuvittelet että
taas se Sami harrastaa siellä ja suunnittelee paskoja t-paitoja ihan
vaan omaksi ilokseen, niin pieleen meni. Koetan vain pysyä hengissä!
Arvatkaapa kuinka paljon vituttaa tehdä töitä esim. 10 tuntia
raahaamalla kassikaupalla tavaraa johonkin tapahtumaan ja illan
kokonaismyynti on alle 5euroa! Siltikin niihin tapahtumiin voi ja
kannattaa mennä, sillä toisen illan aikana saakin jo sitten YEL:it ja
auton kuukausilyhennyksen kasaan. Koskaan ei tiedä etukäteen miten
kauppa käy. Moniko teistä olisi valmis tähän – lapaa ylös?
Takana on myös vuoden kestänyt oikeusjuttu, joka oli omiaan lisäämään
stressiä. Siitä en avaudu nyt sen enempää, mutta varmaan joskus kun
kirjoitan seuraavan kirjani, niin siihenkin pureudun. Ja kyllä, minulla
on vielä unelmia että saan tehtyä paljon luovaa työtä elämäni aikana,
vaikka nyt onkin kohtuullisen synkkää.
Entäpä jos pistäisin
firmani kiinni ja menisin jonnekin muualle töihin – ainakin elokuva
alkaisi taas etenemään. Niin ja samalla heittäisin vuosien työn
roskikseen koskien Horror-Shoppia ja eläkevirkani? Olen lopen
kyllästynyt YT –kierteisiin ja siihen että joka hetki saa olla kusessa
työpaikkansa puolesta. Sitä paitsi pian 44- vuotias rupeaa olemaan
niissä töissä mitä olen tehnyt melkoinen kehäraakki. Jos työnantajalla
on valittavanaan alle kolmekymppinen nälkäinen myyntimies, joka tekee
duunit puolella palkalla, niin mikä mahtaa olla lopputulos – ei tässä
ole edes paljoa vaihtoehtoja, jollei sitten lähde harjanvarteen tai
SIWAn kassalle. Tosin niihinkään en taida päästä, kun hakijoita piisaa
jonoiksi saakka…
Sananen muista paineista. Joku voi sanoa, että
säästät jostain muusta ja sillä tavalla voit keskittyä leffan tekoon.
Kertokaahan mistä säästää. Jalassa on saatana kymmenen euron lenkkarit
joista näkyy pohjista läpi. Toisaalta positiivista tässä on se, että
pysyy kosketuksissa Äiti Maan kanssa. Jos oikein säästää, niin kuukauden
päästä voi ostaa uudet tarjoustalosta. Itsellä ei ole varaa edes syödä
lämmintä ruokaa joka päivä, että muu perhe voi elää normaalia elämää.
EI puhettakaan että olisi varaa osallistua edes ystävien
syntymäpäiville. Ei kehtaa mennä ilman lahjaa, saatikka sitten istumaan
muiden seuraan ja tilata jäävettä, selitellen että on ”laihiksella”.
Sosiaaliset suhteet kärsivät muutenkin helvetisti, kun vanhat työkaverit
kutsuvat syömään lounastauolla, mutta se 9euroa, minkä joutuisi
sijoittamaan buffet pöytään on kolme kertaa enemmän kuin se mitä tilillä
on (ja sillä rahalla ostaa Lidlistä neljäksi päiväksi ruuat duuniin).
Ja
ei, en minä hae tällä kirjoituksella sääliä, sillä kaikesta huolimatta
olen kohtuullisen ylpeä ihminen – haluan vain että ne jotka ihmettelevät
sitä missä leffa viipyy ymmärtävät tilanteeni. Apua leffan tekemiseen
on onneksi saanut. Aina sitä ei muista, tai edes jaksa pyytää kun on
niin finaalissa. Välillä mennään sellaisissa pohjamudissa, että 90%
tuntemistani ihmisistä löisi hanskat tiskiin ja toteaisivat että antaa
saatana olla. Valtaa epätoivo ja masennus. Sinne ei kuitenkaan auta
jäädä rupemään, vaan sieltä on pakko taistella itsensä ylös kerta
toisensa jälkeen.
Leffa valmistuu ja piste. Olen sen velkaa
kaikille mukana olleille. Itse asiassa se on lähes valmis.
Värinmääritykset ovat silausta vaille valmiita. Musiikit on nipussa,
samoin dialogit, eli helmi-maaliskussa pitäisi mennä Tampereelle
miksaamaan se lopulliseen muotoonsa. Miksi vasta sitten? No kun vittu
ole varaa ajaa Tampereelle edes takaisin jos sinne ei ole jotain keikkaa
tiedossa, jolla saisi polttoainerahat kasaan. Ihan helvetin hassua.
Ennen sitä mietti onko varaa lähteä kesällä Aasiaan tai pitääkö tyytyä
Eurooppaan. Nyt miettii voiko ajaa Tampereelle vai pitäisikö odottaa
ensi kuuhun, jos silloin olisi parempi taloudellinen tilanne. Kuulet
varmaan jo naurua täältä suunnalta kun oikein pinnistelet.
Jos
sinulla on hurja kiire elokuvan kanssa, niin tehdään sitten niin, että
käyt pudottamassa postilaatikostani ruskean kirjekuoren, jossa on
sisällä 4.000euroa. Sillä rahalla maksan rästissä olevat laskut, ruokin
perheeni ja maksan laskut kuukauden ajan. Siten pystyn keskittymään vain
ja ainoastaan elokuvan valmiiksi saattamiseen kuukauden ajan. Lainan
ottaminen ei tule valitettavasti kyseeseen, sillä velkataakka on jo
tarpeeksi suuri ja lainoilla on se paha tapa että ne pitää aina maksaa
takaisin (tätä kierrettä kun ei ole enää varaa syventää missään määrin).
Jos tätä et pysty tekemään, niin sitten koetat ymmärtää tämän
tilanteeni ja odotat kiltisti sen valmistumista – en minä tarvitse enää
yhtään enempää stressiä. Tässä on jo enemmän kuin moni pystyisi
kestämään ja säilyttämään järkensä.
Ps. Tietenkin se ilahduttaa että ihmiset kyselevät milloin elokuva valmistuu. Se tarkoittaa sitä että sitä odotetaan
Ps: Jos et edelleenkään tajua pointtiani ja sitä, miksi elokuvan
valmistuminen kestää, niin koetan saada jostain kerättyä pulloja sen
verran, että voin ostaa pienen kerän rautalankaa ja vääntää siitä
sinulle rautalankamallin
