Viime perjantaina PRKL Clubin
stagelle kiipesi legendaarinen Barathrum, bändi joka herättää
keskustelua ja tunteita. Barathrum on legendaarinen kahdessa mielessä –
ja tämä nyt kaikella ystävyydellä bändiä kohtaan, sillä pidän todellakin
heidän musiikistaan ja Demonoksen iskujoukoista, jotka olen tässä viime vuosien aikana oppinut tuntemaan.
Ensinnäkin
Barathrum on legendaarinen siinä mielessä, että he ovat olleet, ja ovat
edelleen musiikkinsa puolesta Suomi Black Metallin kulmakiviä vaikka
kuka sanoisi mitä. Helvetin kovia levyjä kerta toisensa jälkeen
julkaissut bändi on musiikilliselta anniltaan kylmää terästä keuhkoihin
ja tuhoavaa liekkimerta tärykalvoille. Eipä taida tällä bändillä huonoja
levyjä olla…
Se toinen puoli,
mikä on nostanut bändin legendaariseksi onkin sitten se surullisempi
puoli. Näin heidät ensimmäistä kertaa TUSKAssa josku 2000-luvun alussa
pienessä teltassa ja keikka oli vähän helvetin kova! Olin kuunnellut
bändiä ties kuinka kauan levyjen muodossa, mutta tuo keikka niittasi
bändin suosikeihini kun heidät livenä vihdoin viimein näin. Ehkäpä olin
hiukan myöhäisherännäinen monien muiden rinnalla, mutta parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Vieläkin muistaa Demonos Sovan räävittömät spiikit
jyväskyläläisen turvamiehen tai jonkun vastaavan solvaamisesta,
kastraatiosta, jälkikasvun tuhoamisesta ja ties mistä. Ennen kaikkea
muistan raivokkaan setin, jonka jälkeen oli takki tyhjä kun vihdoin
viimein pikkuteltasta aurinkoon poistui!
Kokemani TUSKAn keikka ei ollut surullinen – kaukana siitä, mutta kamalaa katsottavaa oli se helvetin alamäki joka oli alkamassa. Aikakausi, joka kulminoitui keikkoihin, joista ei olisi halunnut lukea/kuulla. Olisin voinut jättää väliin jopa Keravalla soitetun keikan, jota lähdin pitkästä aikaa katsomaan siinä toivossa, että bändi olisi taas löytänyt itsensä.
Bändiä ei pitkään aikaan tunnettu keskusteluissa tappavan tarkasta soittotaidoistaan livenä tai lava -showstaan, joka muistettaisiin vuosien ajan positiivisessa hengessä. Bändi tuli monella muulla tapaa sitäkin tunnetummaksi. Mielestäni tähän aiheeseen ei kannata mennä sen syvemmin. Luulenpa että jokaisella on oma näkemyksensä tuosta kaudesta, joka jollain tavalla päättyi Kaaos Zinenkin arvostelemaan PRKL Clubin keikkaan. Turha sitä paskaa on enempää kaivella jos bändi on itse onnistunut sieltä mudista ulos kaivautumaan. Pääasia on se, että he ovat saaneet jo suurimmaksi osaksi karistettua loan viitoiltaan ja keikoille saapuu enemmän ja enemmän väkeä – ja nimenomaan katsomaan kovaa keikkaa, eivät sirkusta. Barathrum elää ilmiselvästi uutta tulemistaan ja on löytänyt suunnan, joka on todellakin ylöspäin – helvetin hienoa!
Uudelleen julkaisujen myötä, joista varsinkin INFERNAL on niin kova kulttuuriteko, on saatu voimaa ja intoa niin, että se näkyy keikoilla. Kyseinen Vinyyli pyörii ainakin allekirjoittaneen levysoittimessa kerta toisensa jälkeen ja saattaapa kyseessä olla jopa orkesterin paras kiekko! Näiden uusintajulkaisuiden myötä on bändi saanut ihan uusiakin faneja – ainakin näin levykauppiaan näkövinkkelistä.
Tuotantoa on ollut helvetin hieno suositella niille henkilöille, joille bändi on jäänyt vieraaksi viime vuosien maineensa vuoksi. Ja kun saa palautetta, että nämähän ovat hiton kovia, voi itsekin hymyillä leveästi. Sen lisäksi että myyn enemmän kuin mielelläni bändin tuotantoa, voin ylpeänä todeta että olen myös saanut painaa pieneltä osin peukalon jäljen bändin historiaan promokuvien muodossa – eihän se paljoa ole, mutta jos on pitänyt bändistä vähän helvetin kauan ja arvostaa sitä, niin silloin sillä on enemmän arvoa kuin jonkun muun bändin kuvaamisessa, joka ei ehkä ole niin merkittävä itselleni. Vaikea selittää…
HAIL BARATHRUM!
Kokemani TUSKAn keikka ei ollut surullinen – kaukana siitä, mutta kamalaa katsottavaa oli se helvetin alamäki joka oli alkamassa. Aikakausi, joka kulminoitui keikkoihin, joista ei olisi halunnut lukea/kuulla. Olisin voinut jättää väliin jopa Keravalla soitetun keikan, jota lähdin pitkästä aikaa katsomaan siinä toivossa, että bändi olisi taas löytänyt itsensä.
Bändiä ei pitkään aikaan tunnettu keskusteluissa tappavan tarkasta soittotaidoistaan livenä tai lava -showstaan, joka muistettaisiin vuosien ajan positiivisessa hengessä. Bändi tuli monella muulla tapaa sitäkin tunnetummaksi. Mielestäni tähän aiheeseen ei kannata mennä sen syvemmin. Luulenpa että jokaisella on oma näkemyksensä tuosta kaudesta, joka jollain tavalla päättyi Kaaos Zinenkin arvostelemaan PRKL Clubin keikkaan. Turha sitä paskaa on enempää kaivella jos bändi on itse onnistunut sieltä mudista ulos kaivautumaan. Pääasia on se, että he ovat saaneet jo suurimmaksi osaksi karistettua loan viitoiltaan ja keikoille saapuu enemmän ja enemmän väkeä – ja nimenomaan katsomaan kovaa keikkaa, eivät sirkusta. Barathrum elää ilmiselvästi uutta tulemistaan ja on löytänyt suunnan, joka on todellakin ylöspäin – helvetin hienoa!
 |
| (Photo by Mervi Tikkanen) |
Uudelleen julkaisujen myötä, joista varsinkin INFERNAL on niin kova kulttuuriteko, on saatu voimaa ja intoa niin, että se näkyy keikoilla. Kyseinen Vinyyli pyörii ainakin allekirjoittaneen levysoittimessa kerta toisensa jälkeen ja saattaapa kyseessä olla jopa orkesterin paras kiekko! Näiden uusintajulkaisuiden myötä on bändi saanut ihan uusiakin faneja – ainakin näin levykauppiaan näkövinkkelistä.
Tuotantoa on ollut helvetin hieno suositella niille henkilöille, joille bändi on jäänyt vieraaksi viime vuosien maineensa vuoksi. Ja kun saa palautetta, että nämähän ovat hiton kovia, voi itsekin hymyillä leveästi. Sen lisäksi että myyn enemmän kuin mielelläni bändin tuotantoa, voin ylpeänä todeta että olen myös saanut painaa pieneltä osin peukalon jäljen bändin historiaan promokuvien muodossa – eihän se paljoa ole, mutta jos on pitänyt bändistä vähän helvetin kauan ja arvostaa sitä, niin silloin sillä on enemmän arvoa kuin jonkun muun bändin kuvaamisessa, joka ei ehkä ole niin merkittävä itselleni. Vaikea selittää…
HAIL BARATHRUM!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti