27.4.2015

Wellcome home boy!



Kontrabasson jykevä soundi hakkaa kiihtyneen sydämen rytmissä, pitti aaltoilee sekopäisenä merenä ja psychobellat tanssivat viehkeästi lavan edessä. Stagella the BRAINS villitsee yleisönsä sellaiseen hurmaan, että en ole moista menoa nähnyt enkä tavoittanut vielä tämän vuoden puolella. Heittämällä vuoden paras keikka so far ja eipä jäänyt kauas tästä aktista Flesh Roxonkaan, joka heitti oman timangin kovan settinsä juuri ennen kanadan poikia.

Colin the bass killer! (© Jarmo Katila)
Miten voikaan olla näin hyvä fiilis. Miksi helvetissä en ole viime aikoina ollut sen enempää näiden herrojen kanssa liikenteessä. Liian pitkä tauko, liian kauan poissa kuvioista. Nyt tilanne korjataan! Tätä kirjoittaessani taustalla soi Nicky Rottenilta saatu ”Flesh to the Bone” vinyyli ja tsekkailen keikkakalenteriani lisätäkseni sinne Flesh Roxon keikkoja. Bändi on todella kovassa vedossa ja huomaa että uutta virtaa on saatu enemmän kuin akut suostuvat vetämään. Siltikin kaipaan edelleen Mäkisen Villen läskibassoa lavalle, sillä se oli mielestäni enemmän kuin pala Roxonin sielua. Tunnustan olevani joissain asioissa menneisyyteen takertuja. Omalta osaltani on vaikeaa niellä sitä, että maailman miehekkäimmän soittimen tilalla on nyt jotain muuta, mutta ymmärrän myös bändin kannalta sen miksi näin on. Jotenkin erityisen haikeaa on se, että itse tuon tuomiopäivän instrumentin mestari kurittaa nyt soitintaa toisessa orkesterissa. Vaikka emme olleet (emmekä vieläkään ole) läheskään kaikista asioista samaa mieltä Villen kanssa, niin pidän hemmosta todella paljon ja harmittaa että häneen ei enää törmää näissä kuvioissa. Jotenkin sama fiilis tuosta hommasta kuin Burtonin pois menosta Metallicasta. No, onneksi Ville ei ole vaihtanut hiippakuntaa, vaan basso soi edelleen, mutta jossain toisessa bändissä jonka nimeä en muista, heh!

Outoa oli myös se, että rumpuja räimi Peten sijasta Antero, Roxonin uusin vahvistus. Antero on mahtava tyyppi ja tuttu suomen kovimmasta HorrorPunk bändistä Scarecrowsta, joten sikamaisen kovan kannujen kolistajan ovat bändiinsä saaneet! Siltikin sitä hätkähtää kun tuttu naama ei olekaan virnistelemässä lavan takaosassa ja tottumiseen menee varmasti hetki. No, vain muutos on pysyvää, mutta ystävät säilyvät ja Roxonin panssarijuna jyrää eteenpäin!
Ensimmäinen keikka jonka Roxoneilta näin oli omassa pienessä kauhukau-
passani sörnäisissä. Olipahan helvetinmoinen keikka - olisiko ollut 2013?!
Lunatics 2013 (© Jarmo Katila)
Bad boys rolling Panama (the Brains & Flesh Roxon tour 2014)
Kitaraduetto Nicky & Rene On the Rocks 2015 (© Jarmo Katila)
Flesh Roxon ja kaikki sen ihmiset bändin ympärillä ovat olleet viimeisen kahden vuoden aikana allekirjoittaneelle enemmän kuin pelkkä bändi, jonka mukana tulee kierreltyä kera Horror-Shopin. Jos kalenteria katsoo, niin ajallisesti heidän kanssaan vietetty aika ei ole ollut mitenkään järisyttävä, mutta sitäkin voimakkaammin ne keikkapäivät ovat jääneet muistoihin elämään. Kohellukset (joista saisi jo pienen opuksen), seikkailut, musiikki, fiilikset ja kaikki Roxon ihmiset ovat täyttäneet muistojen kirjastoa useammalla opuksella, kuin mikään muu. Ehkä siitä syystä tuntuu siltä, että noissa kuvioissa on viettänyt aikaa enemmän kuin onkaan. Tekisi mieli alkaa listaamaan se koko porukka josta puhun, jokainen kerrallaan, mutta uskon että he kaikki tietävät keitä tarkoitan!

Tuntuu kuin olisi palanut pitkästä aikaa kotiin, pitkältä matkalta, ystävien keskelle - love you all!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti